*

jhuopainen Pimeää pelottelua ja populismia jo vuodesta 2011.

Wappupuheeni

”Salaseura” Keskiviikkokerho toimi ehkä suljetussa kansantaloudessa. Voitiin suunnitella, ja riippumatta lopputuloksesta voitiin olla tyytyväisiä itseensä. Nyt kun ne suunnitelmat ja ajatukset ovat markkinavoimien vertaisarvioinnissa, onkin käynyt niin, että ne suunnitelmat ovat menneet perseelleen - minkä olisi aika moni, joka ymmärtää kansainvälisen talouden ja muutaman muun asian päälle, voinut kertoa jo etukäteen. Tätä ei jalustalle nostettu tietotaidoiltaan keskinkertainen, mutta omasta mielestään keskimääräistä parempi autoilija sulata. Ratkaisu on tietenkin päätyä tilaamaan tulevaisuusselvityksiä, pitää kiinni aiemmista käsityksistä ja olla vihaisenkatkera. Erityisesti harmittaa, että joku kehtaa arvostella.

 

Suomen tilanne

Huopainen: Johtuen aika monesta asiasta se käteen jäävän palkan ostovoima on melkoisen surkea verrattuna siihen, minkä verran joku joutuu tienaamaan voidakseen ostaa kyseisen henkilön työpanoksen palveluna. Liian iso ja kallis julkinen sektori siis. 

K.T.: Koko ongelma on siinä, että täällä ei tehdä asioita, joita tällä osaamisella ja kulurakenteella pitäisi tehdä. Suomen herra yrittää myydä tonnitavaraa ja marisee kun kiinalainen tekee halvemmalla. Täällä pitäisi tehdä kilo- ja grammatavaraa, jolla on kunnon hinta.

Huopainen: Eli kaksi ongelmaa. Että ongelma yksi helpottaisi, pitäisi päästä kiinni nimelliseen kasvuun ja lopettaa turhat hommat. Ensimmäiseksi kannattaisi aloittaa niistä hommista, jotka eivät jää edes vähäisessä määrin pyörimään omaan kansantalouteemme. Kyllä, siellähän ne "ostetaan helikoptereita, viedään kehitysapua, tehdään tukipaketteja" on. 

Sitten vaan juustohöylää ja veronalennuksia sellaisille julkisen sektorin toimille, jotka eivät ole a) välttämättömiä ja b) eivät jää pyörimään kansantalouteemme kuin vähäisessä määrin. Ja sieltähän sitten tupsahtaa maahanmuuttopolitiikka, maataloustukiaiset, kirkko jne. 

Että ongelma kaksi helpottaisi sen tonnitavaran osalta, pitäisi päästä EK-hengessä alhaisempaan kustannustasoon - tai sitten saada ne ukot keksimään jotain järkevää tekemistä. Koska en usko, että suomalaiset herrat viisastuisivat mitenkään dramaattisesti, suosittelen kustannustason laskua. Sisäinen devalvaatio tuhoaa kansantalouden, joten olkoon se sitten ulkoinen devalvaatio - mutta nimenomaan kelluvan valuuttakurssin kautta. Antaa markkinan, ei herrojen, päättää se oikea kurssi.

 

Euroopan tilanne

Yhteiskuntapolitiikkaa ei voi mitoittaa vahvimman mukaan. Mikäli ns. Vetelä-Euroopan halutaan saavan asiat kuntoon, pitää hyväksyä korkeampi inflaatio euroalueella. Käytännössä se tarkoittaisi +2-4% Vetelään, ja +5-+8 Saksaan. Koska Saksa ei suostu tähän (hitler-kortti), ajetaan sitten nurinkurisesti kohti hitleriä (deflaatio, massatyöttömyys, jne.).

Nykylinjalla vaihtoehdoiksi ei jää kuin puolifasistinen pääomaliikkeitä kontrolloiva ja tulonsiirtoja väkisin toteuttava Bryssel/Frankfurt. Tai sitten kansallisen tason hitlerit, jotka sanovat, että jo riittää.

Pitäisin rahapoliittista ratkaisua parempana kuin hitlerinpelossa hitlereihin päätyminen.

 

* * *

Monet lähestyvät ongelmaa virheellisesti mikrotalouden ja pienen avoimen kansantalouden näkökulmasta.

Se, että jonkin kansantalouden kokonaiskysyntä ja kasvunäkymät ovat alhaiset, johtaa itseään ruokkivaan negatiiviseen kierteeseen, kuten nyt on tässä melkoisen kalliiksi tulleessa talouskriisissä tullut toteennäytetyksi. Kansainvälinen kilpailukyky (käytännössä siis palkkataso vs. muiden maiden palkkataso) on perinteisesti hoidettu joko pitäytymällä olemattomissa palkankorotuksissa, tai hyvin pienissä laskuissa.

Ongelmana nyt kriisimaiden osalta on, että muutostarve on jonkun hassun 3-5 prosentin sijaan n. 20-50% vähän maasta riippuen. Nollapalkkalinjalla käkkien muutokseen menee siis 10-20 vuotta, minä aikana työvoima ja suurin osa heidän lapsistaan syrjäytyy, tehtaat ovat siirtyneet muualle, liiketaloudellinen osaaminen ja verkostot ovat hukattu.

Kun teollisuus lähtee, se ei helpolla tule takaisin. Itseasiassa tarvitaan melkein samansuuruinen korjausliike toiseen suuntaan, että yksityiset investoinnit toteaisivat, että tuossa maassahan on halpaa toimia. Euroaikana mitään muuta vaihtoehtoa kilpailuerojen tasaamiselle ei ole, vain onko:

1) Mikäli palkkoja lähdetään sörkkimään alaspäin, ihmisten asuntolainojen ja monen muun suhteellisen tasaista nimellistä kassavirtaa vaativien juttujen takia kansantalous rojahtaa kunnolla palkkaleikkausmallissa.

2) Toinen perinteinen tapa hoitaa tämän luokan kustannuserot suhteellisen nopeasti (tai oikeastaan alunperin jo estää niiden muodostuminen), on kelluvat kansallisen tason valuuttakurssit. Koska EU-hapsuilla oli omasta mielestään hieno idea, tämä on poissuljettu vaihtoehto. Ainakin tämä konsti on aina toiminut, se on markkinaehtoinen, ja se jättää yhteiskunnan isoilta osin rauhaan. Koska euroalue on nyt ristiintaattu, monet velat ovat euromääräisiä ja kaikilla osa-alueilla rikotaan pelisääntöjä jatkuvasti, vaihtoehtona tämä ei ole nykyään helppo.

3) Huomattavasti nykyistä isommat budjettisiirrot ylijäämämaista alijäämämaihin. Tämä ei herätä innostusta kummassakaan maassa: suostuakseen lähettämään rahaa Saksa haluaisi jotain, mitä alijäämämaat eivät suostu lähettämään. Suomellehan riittää se, että Katainen saa komissaarin paikan. Täällä ollaan lompsa levällään, kunhan nyt julkisuudessa vähän esitetään vaikeaa.

4) Annetaan inflaation keventää kustannuseroja. Käytännössä se tarkoittaisi sitä, että esim. Saksa sopisi vaikka 20% palkankorotukset ja samalla rahapolitiikkaa löystettäisiin niin, että euro heikkenisi se verran, että Saksan kilpailukyky Euroopan ulkopuolella olisi muuttumaton. Tämä tekisi kriisimaista taas kilpailukykyisiä Euroopan sisäpuolella, mutta toisaalta tuhoaisi Saksan kilpailukyvyn Euroopan sisäpuolella, joten tähänkään ei suostuta. Tavallaan nostamalla inflaatiota Saksassa olisi siis mahdollista nopeuttaa kriisimaiden "sisäistä devalvaatiota" ajallisesti murto-osaan.

5) Merkelin äskeistä lausuntoa "rahapolitiikka on hieman liian löysää Saksalle, mutta liian tiukkaa muille" mietittäisiin, ja EKP:n annettaisiin tehdä suunnattua rahapolitiikkaa. Käytännössä se tarkoittaisi huomattavasti löysempää rahapolitiikkaa kriisimaille, kun taas ylijäämämaissa olisi tiukempi politiikka. Tästä taas tulisi vikinää, että miksi Etelää lellitään rahapolitiikalla, eikä muita. Suunnatun rahapolitiikan käyttö olisi muuten samalla jonkinlainen tosiasioiden tunnustus, että euro ja yksi rahapolitiikka ei toimi. Siksi sitä ei mielellään otetan käyttöön. Vähän sama kuin että Helsingissä asuvat maksaisivat kuuden prosentin asuntolainakorkoa, kun taas Lapissa ja Karjalassa kahden prosentin. Riitahan siitä tulisi.

 

Näille "elämmehän yhteismarkkinassa"-tyypeille:

Markkinat eivät ole niin homogeeniset, kuin voisi luulla. Tavarat, ihmiset, työpaikat ja tuotantolaitokset eivät singahtele euroalueella edestakaisin paikkaamaan paikallisia kysyntä- ja tarjontashokkeja niiltä alueilta, missä on ylijäämää.

Puhutte mielestäni abstrakteista asioista. Saman valuutan alla kansallisella tasolla tärkeimmät muuttujat ovat kokonaiskysyntä (käytettävissä olevat tulot, säästämisaste ja hintataso), hintakilpailukyky (veroaste ja palkkataso). Kaikki eivät voi olla Sveitsejä, eivätkä kaikki voi olla Kiinoja.

Lisään vielä, että inflaatio ja reaalinen talouskasvu kulkevat käsi kädessä. On hyvin vaikeaa saada aikaiseksi "tulevaisuudennäkymiä" ilman inflaatiota. Inflaatio-odotuksien yksi hyvä puoli on, että ne voivat käynnistää positiivisen kasvukierteen: "huomenna asunnot ovat kalliimpia kuin tänään, joten alanpa heti rakentamaan, yksi uskaltaa ottaa asuntolainan ja toinen myöntää sen. Kun on inflaatio-odotuksia, kansantalouden "käyttöaste" tuppaa kasvamaan, kun on kiire saada aikaiseksi ennenkuin on kalliimpaa.

Jos keskusteluissa joitain tahoja inhoan, ne ovat nämä "rakenteellisia uudistuksia" ja sisäistä devalvaatiota (=nimellisen kansantalouden pienentäminen) toivovat, joista melko nopean raaputtelun jälkeen paljastuu kohtuullisella todennäköisyydellä ns. itävaltalaisen koulukunnan edustaja. Mielenkiinnosta, että tuossa hyllyssä olevassa kansiksen 800-sivuisessa pökäleessä itävaltalaisia käsitellään n. puoli sivua. Sen verran painoarvoa niillä on. Mutta se tuntuu vetoavan moneen mikropuolelta ponnistaviin (= näin terve firma toimii, näin fiksu kotitalous tekee). Kokonaisuuden kannalta se on vain huonoksi todettu juttu. Ehkä juuri sen takia itävaltalaisen koulukunnan keskeinen teesi on empirian hylkääminen. Se kun ikävästi ei tue "totuutta". :)

 

p.s. vielä kamalampaa on kuunnella “vasemmistoa”, joka esittää olevansa työtä tekevän kansan puolella, kun todellisuudessa ne ovat liittovaltiorakenteiden ja ”vasemmisto”-puolueiden edun kannalla. Vielä kamalampaa on kuunnella ”oikeistoa”, joka esittää olevansa paremminpalkattua työtä tekevien ja yritysten puolella, kun todellisuudessa ne ovat liittovaltiorakenteiden ja muutaman suuryrityksen, noin sadan yritysjohtajan ja ”oikeisto”-puolueen edun kannalla.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

21Suosittele

21 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (36 kommenttia)

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

Hyvä blogi ja mielestäni melko kattava tilanteen selvitys,että myöskin vaihtoehtojen kartoitus.

Käyttäjän OSAKARIK kuva
Olli Kankaanpää

Poliitikot tuhosivat jo 1990-luvulla huonon talouspolitiikan vuoksi yrityksiä, joiden rakentamiseen menee 50 vuotta.

Käyttäjän Hermits kuva
Tomi Virtovuo

Ei pelkästään tuhonneet yrityksiä. arviolta 15000 ihmistä teki itsemurhan ja lopullisesti syrjäytyneiden määrä oli valtava. Muistan vielä 1990-luvun lamaajasta jotain. Pysyvät arvet se aika jätti myös meikäläiseen...

Rainer Salosensaari

Eli muuta järkevää vaihtoehtoa ei ole kuin omat valuutat ja valuuttakurssit. Koska europäättäjille on mahdotonta myöntää väärät päätökset, "euro on peruuttamaton", ajaudutaan todennäköisesti yhä suurempiin budjettisiirtoihin pohjoisesta etelään.

Käyttäjän jhuopainen kuva
Juhani Huopainen

Juu, mutta siitä ei voi keskustella, kun virallisesti sellaista ei ole tulossa, ja äänestäjät ei tykkäisi.

Käyttäjän jhuopainen kuva
Juhani Huopainen

#3 ja #4: Itsaritilastokeskustelu menee vähän off-topic, joten lopetetaan se alkuunsa. Taulukko tässä:
http://www.findikaattori.fi/fi/10

Huomautettavaa: kallioleikkauksiin ajaminen eli "onnettomuudet", tai vaikka alkoholihaittoihin kuoleminen ei ole tilastoissa itsemurha.

Piikki lukemissa tapahtui vuonna 1990. Juuri tuohon aikaan markkinoille tuli ns. uuden sukupolven masennuslääkkeet, ja monen ihmisen huono olo onnistuttiin kääntämään paremmaksi. Lisäksi sairauden tunnistaminen ja yleinen hyväksyntä tekivät siihen suhtautumisen helpommaksi. Moni, joka olisi tappanut itsensä, on nykyään onnistuttu pitämään hengissä - kääntöpuolena tietenkin massiivinen työkyvyttömyyseläköityminen.

Kaikissa maissa on havaittu sama juttu, että nousukaudella ihmiset tekevät eniten vahinkoa itselleen: kun vertaillaan itseään niihin harvoihin nousukauden menestyjiin, koetaan epäonnistumisen tunteita.

Summa summarum: n. 1000-1500, todellisuudessa enemmän, tappaa itsensä vuosittain. Kyllä siitä lamavuodet ja sen jälkeiset syrjäytymisen ajat huomioiden päästään tuohon 15k-lukemaan, mutta ei se laman syytä ole - ehkä pikemminkin päinvastoin.

Alkoholikulutus on keskeisin selittävä tekijä. Alkoholi masentaa, ja ilman känniä useimmilta puuttuu rohkeus lähteä "itsemurhatehtävälle". Suurin osa itsareista tehdään kännissä tai muissa aineissa.

Käyttäjän ollimakkonen kuva
Olli Makkonen

Vaikka dissaatkin minulle läheistä itävaltalaista koulukuntaa, niin olen blogin päälimmäisestä viestistä täysin samaa mieltä: Sisäisen devalvaation tie on mahdoton ja se tulisi hylätä. Oman rahan kautta tapahtuva devalvaatio voisi hyvinkin Kreikan kohdalla olla luokkaa 50%, eikä tällaisia tuloksia tulla neuvottelupöydässä löytämään.

Ainoa mahdollisuus on euron purkaminen.

Käyttäjän jhuopainen kuva
Juhani Huopainen

Ei mun tartte sitä dissata, se on paska ihan ilman minun panostanikin :)

Se nyt vaan on niin, että historia on osoittanut, että täysin vapaa markkinatalous ja suitsematon finanssisektori saa aina saman show:n päälle. Muutama hyvä havainto siellä on, kuten esim. luottokuplien rooli suhdannevaihtelussa, mutta johtopäätökset eli jätetään kaikki oman onnensa nojaan pankeista kansalaisiin on älyvapaa. Mises-spedeily on kaunis ja ylevä ajatuskehikko, mutta se talouselämä on kuitenkin olemassa ihmisiä varten eikä mikään jumala.

Loogisesti loppuun vietynä en näe, miten oligopolistisessa äärimmäisen volatiliissa libertaaritaloudessa eläminen eroaa mitenkään fasismista tai kommunismista.

Käyttäjän ollimakkonen kuva
Olli Makkonen

Kirjoitappa jossain välissä blogi siitä, missä vedät läpi sen loogisen ketjun jolla vapaa markkinatalous kääntyy oligopolistiseen totalitarismiin. Jotain empiriaakin tämän väiteen tueksi olisi tietysti mukavaa saada.

Minusta kaikki näyttää menevän juuri päin vastoin. Mitä suurempaa niskalenkkiä markkinoista yritetään ottaa, sitä enemmän korporatismi kukoistaa ja sen lähemmäs pääsemme totalitarismia.

Käyttäjän jhuopainen kuva
Juhani Huopainen Vastaus kommenttiin #11

Kts. finanssimarkkinoiden globaali säätelyn purku 90-luvulla yhdistettynä too-big-to-fail:in syntyyn. Pidän sua muuten järkimiehenä, ja tekstisi ovat hyviä. On vaikea debatoida koulukunnan kanssa, joka on hylännyt empirian. Palaamme aiheeseen varmasti vielä useasti.

Heli Hämäläinen Vastaus kommenttiin #12

Itävaltalainen taloustiede Schumpeterin luovine tuhoineen ei pidä markkinoita staattisina. Uusklassisessa taloustieteessä oletetaan markkinat stabiileiksi tai tasapainottuviksi. Uusitävaltalaisessa taloustieteessä lähestymiskulma on liiketaloustieteellinen. Yritys luo markkinansa innovaatioilla.

Tähän saakka homma menee oikein. Sitten tulee julkinen valta, joka on ostettavissa korporaatiotasolla ylläpitämään korporaatioille kivoja siivuja. Osaaminen ei olekaan aidosti yrityksen tuotteet erilaistava innovaatio, vaan innovaatio on kilpailun rajoittamisessa ja markkinoiden nurkkaamisessa. Eli itävaltalaisen filosofian vastaisesti oletetaan markkinat stabiileiksi ja tasapainoisiksi ja rajoitetaan kilpailua. Tämä johtaa yhteiskunnassa rakenteelliseen tehottomuuteen eli ostovoiman häviämiseen. Meillähän on jo nyt nähtävissä hintojen kova taso.

Säätelyn purku Suomessa on vitsi. Suomessa oletetaan itävaltalaisesti että laissez-faire johtaa siihen että innovaatiot selittävät korkeat markkinaosuudet ja siksi määräävää markkina-asemaa ei nähdä. Unohdetaan, että markkinaosuudet ovat syntyneet julkisen vallan katsoessa sormien läpi pienillä markkinoilla tehtävää markkinoiden jakamista esim. kunnallispolitiikan keinoin.

Käyttäjän jhuopainen kuva
Juhani Huopainen Vastaus kommenttiin #22

Kiitokset erinomaisesta kommentista. "Ismien" yleinen ongelma yksinkertaistavuudessaan on, että ne usein kääntyvät itseään vastaan step viitosessa - kuten kuvaamasi skenaario vihjaa. Libertarismin osalta tämä tekee ihmisten elämän vaikeaksi, sillä mitä enemmän näyttöä tulee, että ei mene kuin Strömsössä, sitä tiukemmin libertaari pitää linjasta kiinni, koska ongelma on heidän mielestään, että ei olla oltu tarpeeksi libertaareja. Empirian hylkäys perusprinsiippinä vielä ruokkii tuota.

Samaahan se on kaikissa muissakin ismeissä. Austerityn piti olla kova sana. Itsevalvonnan piti olla finanssissa kova sana. Vaikka joku Keynes-kehikko on itsestäänselvästi joissain asioissa oikeassa, ei sekään ole mikään oikotie onneen, pikemminkin mahdollistaa useita virheitä.

Kun järki sanoo, että näin se menee, niin näkemystä ei voida muokata, koska oma järki olisi kyseenalaistettava. Virheitä sattuu ja niistä pitää oppia, simple as that.

"Itävaltalaisen talousteorian määrävä luonne on sen metodologia, jonka mukaan positivistinen asenne ja luonnontieteellisen metodin käyttö ei ole läheskään yhtä hyvä idea kuin taloustieteen ja ihmisen toiminnan tutkiminen käytännönläheisen logiikan, prakseologian avulla. Ludwig von Mises katsoi, että taloustiede poikkeaa luonnontieteistä, joten taloustieteissä ei voi teorian luomisessa käyttää empiiristä metodia vaan apriorista päättelyä."
http://fi.wikipedia.org/wiki/It%C3%A4valtalainen_t...

Käyttäjän SepSaa kuva
Seppo Saari

Kiitos! Piti lukea kahdesti ja hitaasti, kylältä palattua.
Tuo työvoimakulut - ostovoima - julkinen sektori kolmio on saanut yllätävän vähän vakavaa huomiota osakseen. Toisaalta korkeaan koulutukseen satsattu investointi valuu hukkaan jalostusasteen alhaisuuden vuoksi. (onhan meillä PISA...)
Iso julkinen sektori kuppaa yritteliäisyyden elinvoimaa ja kakkonen taas hyödyntää huonosti ihmiselämää. Näitä voisi kutsua myös tuhlauksen muodoiksi: molemmat turhauttavat.

Muuten, muuan toimittaja kysäisi, "mitä mieltä PM on siitä, että hänelle sovitellaan jossain jo Ollin (Rehn, ei Pusa) komissaarin viittaa?" PM sanoi sitoutuvansa yhteen tehtävään kerrallaan, eikä tuollaisia spekulointeja juuri pohdiskele. Muistuttaa hieman Winston Churchillin suuhun pantua tokaisua: "Odottakoon! Hoidan yhden p---n kerrallaan."
Hauskaa Wappua!

Käyttäjän ollimakkonen kuva
Olli Makkonen

Tykkään myös sinun teksteistä, jokainen tulee kyllä luettua minkä tänne lätkäiset. Minä en ainakaan ole hylännyt empiriaa, päin vastoin pidän sen tuomaa todistusvoimaa päivänselvänä sen suhteen, että lisäsääntely ei ole oikea suunta vaan päin vastoin sääntelystä luopuminen. Heitit tuossa globaalin sääntelyn purkamisen, mutta vastauksessa keskityn lähinnä jenkkien tilanteesta, koska sehän oli kuitenkin kriisin päänäyttämö.

Ensin pankkisektorin sääntelyyn käytetyt rahat vuoden 2000 dollareissa:

1960: $190 million
1970: $356 million
1980: $725 million
1990: $1.598 billion
2000: $1.965 billion
2007: $2.065 billion
2008: $2.294 billion
2009: $2.343 billion

Sääntelyn parissa työskentelevien määrä:

1960: 2,509
1970: 5,618
1980: 9,524
1990: 15,308
2000: 13,310
2007: 11,637
2008: 12,113
2009: 12,190

Eli missä välissä tämä karmaiseva deregulaatio tapahtui? Jos tuo väkimäärän väheneminen muutamalla tuhannella oli avain, niin miksei 60 luvulla ollut aivan villi länsi?

Yleensä tähän heitetään, että syypää oli Glass-Steagall actin sen osuuden kumoaminen, jossa holding yhtiön ei annettu omistaa sekä investointipankkia että tavallista pankkia. Kriisin yksi syypää oli kuitenkin MBS instrumentit, joita kriisin ytimessä olleet pankit olivat aina saaneet omistaa. Miten tuo Glass-Steagall purku vaikutti kriisin tärkeimpien pelureiden käytökseen (Bear Stearns, Lehman Brothers, Merrill Lynch, Goldman Sach), jotka olivat koko ajan olleet pelkkiä investointipankkeja?

Sen verran annan kyllä periksi, että jos valtio takaa talletuksia, niin minusta sillä pitää olla myös sananvaltaa pankkien riskikäyttäytymiseen. Parempi olisi kuitenkin purkaa tuo järjestely, jolloin markkinat alkaivat itse valvomaan pankkien sijoitusportfolioita.

Kriisin ytimestä löytyy sääntelyn täydellinen epäonnistuminen. Poliitikot olivat suuressa viisaudessaan päättäneet, että jokaisen amerikkalaisen tulee saada omistaa talo tuloista riippumatta. Pankkeja patistettiin myöntämään lainoja, joita ne eivät normaalisti olisivat myöntäneet. Puolivaltiolliset Freddie Mac ja Fennie Mae ostivat vielä pois jälkimarkkinoilta näitä roskalainoja ja tekivät keinotekoisen kannustimen pankeille lapioida lisää rahaa asuntomarkkinoille.

Toinen tärkeä mekanismi kriisin kehittymiselle niin isoksi oli FED, joka pumppasi markkinoille halpaa rahaa liian alhaisilla koroilla. Jälleen mekanismi, joka ei liity vapaisiin markkinoihin mitenkään.

Too big to failkin syntyy valtiosta, kun se tekee sääntelyä joka hyödyttää isoja pelureita ja kaiken kukkuraksi vielä pelastaa ne konkurssilta aina kun riskit realisoituvat.

Minun on vaikea ymmärtää, miten kaiken tämän sekoilun pitäisi antaa vielä enemmän valtaa poliitikoille tehdä lisää sääntelyä yhdessä megalomaanisten pankkien kätyreiden kanssa.

Käyttäjän jhuopainen kuva
Juhani Huopainen

kirjoitit sen verran pitkän, että ansaitset kunnon vastauksen, joudut odottamaan illansuuhun. Ennakkona voin sanoa, että mielestäni tässä kirjoitit puolet paskaa ja puolet epärelevanttia, mutta sen takia kai en Liberon sivuja selaile ;)

Aina eri koulukuntien kanssa kinatessa olen yrittänyt löytää ensimmäiseksi sen yhteisen sävelen, ja sitten tehdä rajatunnustelu, eli mistä oma tai naapurin näkemys taipuu/ei taivu.

Käyttäjän jhuopainen kuva
Juhani Huopainen

Lähde yleensä hyvä mainita, jos tulee luvuista erimielisyyksiä: oletan, että se on tämä:
http://www.stephenhicks.org/2011/12/07/when-was-th...

Taulukossa pistää analyytikon silmään ensimmäisenä, että aikaskaala ei ole tasainen – ensin mennään kymmenen vuoden välein, sitten loikataan suoraan yhden vuoden väleihin. Tämä hämää numerotaidotonta lukijaa. Summia ei ole suhteutettu toimialan räjähtäneeseen kasvuun. 60-luvulla rahoitussektorin koko oli melko pieni, joten sitä pystyttiin valvomaan pienemmällä porukalla ja pienemmillä kuluilla. Kun sääntelyä on purettu, myös valvottavaa on tullut enemmän.'

Nyt tuosta linkistä voimme vilkaista tuon numerosarjan kuvaajaa. Huomaammme kaksi asiaa: ensinnäkin kulujen vuotuinen nousu näyttää lineaariselta ja voisin lyödä vetoa, että suhteutettuna pankkitoiminnan laajuuden kasvuun (transaktioiden ja toimijoiden määrä sekä koko) suhteutettu muutos on todennäköisesti negatiivinen. Toisekseen, summa ei kasvanut reaalisesti mihinkään välillä 1995-2005, vaikka finanssisektori kasvoi kuin pullataikina samana aikana.

Pankit saivat mitä halusivat - sääntelyn keventämisen. Ne olivat ankaralla lobbaamisella ja suomeksi sanottuna lahjonnalla päässeet haluamaansa tilanteeseen, ja niille kävi lopulta huonosti.

Glass-Steagallin purku poisti investointipankkeja rasittaneen lakisääteisen katon velkaisuudelle eli leveragelle. Parissa vuodessa pankeiksi muuttuneet investointipankit nostivat leverage ratiot kertaluokkaa suuremmaksi, kasvattaen systeemistä riskiä.

Mikään julkinen instanssi ei aseella uhaten pakottanut pankkeja tai investointipankkeja myöntämään lainoja minkä kerkeävät. Käytännössä tuo on pankkien meriselitys, kun ne ajautuivat tukipussukalle, että "ei ollut meidän vika", ja libertaarien epätoivoinen meriselitys, että yksityisen sektorin ryssimiset olisivat jotenkin maagisesti valtion vika.

Kuten olen aiemmin sanonut, pidän Mises-instituutin prujujen selaajia taloustieteiden joogalentäjinä. Siellä on kauniita ajatuksia, mutta numerot ja faktat eivät vain yksinkertaisesti pysy käsissä, ja siihen on valitettavasti syynsä. Ne numerot eivät vahvista niitä käsityksiä, mitä isolla osalla libertaareja on.

Jos lähdet leikkimään kanssani, tervetuloa. Tsemppaa vähän, kaipaankin hyvää sparrausta.

Käyttäjän ollimakkonen kuva
Olli Makkonen

Tarkennan ensin muutaman jutun miten ajattelen:
- En ajattele, että markkinat ovat aina oikeassa.
- Markkinoilla voi syntyä kuplia ja muita hölmöilyjä, mutta markkinat korjaavat itse itsensä.
- Finanssikriisin yksi tärkeä tekijä oli se, että yksityisen sektorin toimijat käyttäytyivät vastuuttomasti.
-Mutta se mitä en usko, on että valtioiden osallistumisella markkinoiden toimintaan saavutetaan parempaa lopputulosta, kuin antamalla markkinoiden toimia vapaasti.
- Julkisen sektorin toiminta loi paljon insentiivejä vastuuttomalle toiminnalle.
- Julkisen vallan roolin markkinoilla näen pikemminkin erotuomarina sivussa, joka puuttuu peliin vasta silloin kun joku tekee rikoksen.

Jos palataan tähän finanssikriisiin, niin minusta on selvää, että suurin syyllinen löytyy FED:istä. FED piti korkoja liian matalalla liian pitkään, ja pumppasi löysää rahaa markkinoille, joka kanavoitui asuntomarkkinoille. FED on olemassa vakauttaakseen markkinoita, mutta kuten tässä kriisissä huomattiin, se onkin usein pääsyyllinen epävakauden aiheuttajana. Greenspanin olisi pitänyt jo silloin teknokuplan puhjettua antaa laman puhdistaa pelikenttä eikä yrittää kantata uuteen nousuun löysän rahapolitiikan turvin. Tässä kohtaa toki siirrytään itävaltalaiseen analyysiin, jota sinä varmaankaan et allekirjoita. Minä siis räjäyttäisin FED:n ja lopettaisin rahapolitiikan kokonaan. Tästä seuraavaksi paras vaihtoehto olisi joku NBKT automaatti.

FED tarjosi likviditeetin kuplalle pullistua, mutta silti lainoja myönnettiin liikaa ja niitä myönnettiin myös sellaisille henkilöille, joilla ei oikeasti ollut niihin varaa. Useampikin hallinnon toiminta vaikutti siihen, että rahat virtasivat juuri asuntokuplaan.

Puolivaltiolliset Freddie Mac ja Fannie Mae olivat suuria pelureita asuntolainojen jälkimarkkinoilla. Vaikka holtittomia lainoja myönnettiinkin pääasiallisesti yksityisellä puolella, takasivat nämä organisaatiot sen, että niistä pääsi helpommin eroon, joka osaltaan lisäsi lainoitusta ja mahdollisti kuplan kasvamisen isommaksi. Näissä organisaatioissa oli lopulta lähes puolet kaikista asuntolainoista.

HUD vaati Freddien ja Fannien ostavan vuonna 2005 52% lainoista henkilöiltä, joiden ansiotaso oli mediaania pienempi (luku oli 30% vielä 1992). Sen lisäksi oli vaatimus, että 12% ostetuita lainoista oli 60% mediaanin alapuolelta. Hallinto oli siis mukana alentamassa lainausstandardeja ja edesauttoi asuntolainojen myöntämistä persaukisille. Tämän lisäksi oli myös muita hallinnon ohjelmia kuten se, että asuntolainan korot sai vähentää verotuksessa. Myös Community Reinvestment Actilla oli joku rooli siinä, että useampi sellainen henkilö sai asuntolainaa, jonka ei olisi kuulunut saada.

https://en.wikipedia.org/wiki/Government_policies_...

Sitten sääntelyyn ja sen purkamiseen.

Sanot tuossa, että Glass-Stegall purku mahdollisti suuremmat leverage ratiot. Minun ymmärryksen mukaan tuo kyseinen laki ei liittynyt siihen, mutta jotain epämääräistä tällä saralla tapahtui vuonna 2004 SEC toimesta. Silloin nämä 5 suurinta investointipankkia saivat luvan nostaa velkaisuusastettaan, jota kyllä pidän osasyynä sille miksi ne joutuivat myöhemmin suuriin ongelmiin. Tässä kohtaa siis allekirjoitan sinun kritiikin velkaisuusasteesta, mutta en myönnä sen olevan kriisin kehkeytymisen osalta se Iso syy.

Muutenkin tuo koko muutos tapahtui vasta vuoden 2004 puolella, jolloin asuntokupla oli jo pullistunut useita vuosia, joka kuitenkin on se koko homman ydin. Olisiko kriisi vältetty, jos investointipankkien leveragesääntöihin ei olisi koskettu? Ei muuten oltaisi, mutta ehkä osalta tappioista olisi voitu välttyä.

Nuo johdannaiset, joilla nämä firmat polttivat näppinsä, ovat minusta itsessään ihan OK. Tässä tapauksessa niiden arvo meni nollaan koska asuntomarkkinoilla alkoi tulla defaultteja niin laajalla rintamalla. Syy ongelmiin on siis asuntokupla ja luotot persaukisille, ei johdannaiset itsessään. Tietenkään näiden firmojen ei olisi pitänyt sotkeutua niin syvälle tuohon bisnekseen, mutta markkinoilla tapahtuu virheitä. Ja virheistä pitäisi joutua maksamaan.

Sanot tuossa, että sääntelybudjetti ei kasvanut yhtä nopeasti kuin finanssisektori. Joo tässä olet varmasti oikeassa. Mutta taas kun mietin miksi finanssisektori kasvoi, niin löydän syyn FED:n rahapolitiikasta. Sen luoma uusraha tulee markkinoille pankkijärjestelmän kautta, joka kasvattaa siellä liikkuvan rahan määrää verrattuna muuhun talouteen. Nollakorot ja löysä raha luovat kuplille ja spekulaatiolle hyvin otollisen talousilmaston.
Mutta jos vaikka sääntelijän budjetti olisi kasvanut suhteessa pankkisektorin kokoon, niin olisiko kriisi vältetty? Ei taatusti, sillä eiväthän sääntelijät nähneet taloudessa mitään vikaa. Vuosina ennen kuplan puhkeamista asiantuntija toisensa jälkeen kävi kehumassa kuinka rikkaita kaikki jenkit ovat.

Hallinnon virheet

Minusta Bearn Stearnsin pelastaminen oli karmaiseva virhe. Jos joku firma sössii asiansa ja pelaa liikaa johdannaisilla jotka laukeavat sen näpeille, on firman mentäväkin nurin. Velkojat osaavat kyllä ottaa sen toimivat osat käyttöön ja hankkiutua eroon turhasta.
Tämän jälkeen markkinat toimivat siinä uskossa, että suuret investointipankit tullaan pelastamaan jatkossakin. Kun sitten Lehman Brothersin yllättäen annettiinkin mennä nurin, oli se shokki markkinoille ja muille ongelmissa oleville investointipankeille, jotka eivät olleet esimerkiksi keränneet itselleen lisää pääomaa tätä varten, vaan luottivat bailoutteihin.

Yksi huomionarvoinen mietittävä seikka on se, että kuinka pitkälle investointipankkiirit ovat voineet laskea liittovaltion pelastavan heidät riskien realisoituessa. Kaikille lienee selvää heidän hyvät välit poliitikkoihin. Jos joku on nyt varmaa, niin tästä eteenpäin moraalikato on institutionalisoitu järjestelmään. Pankkien pelastamisen myötä pankit ovat suurempia kuin ennen kriisiä. Tässä olisi ollut täydellinen kohta tasata pelikenttää, antaa mammuttien kaatua ja uusien tulokkaiden vallata niiltä vapautuvia markkinoita. Se olisi tietenkin tuottanut lyhyellä aikavälillä enemmän tuskaa, mutta tämä nykyinen tie on minusta tie suurempiin ongelmiin pidemmällä aikavälillä.

Hitto tulee pitkä juttu tästä. Kirjoitan kohta vielä vähän lisää sääntelystä ja siitä miksen halua lisää sitä.

Käyttäjän jhuopainen kuva
Juhani Huopainen Vastaus kommenttiin #30

EKP, sauna ja jenkkien työkkäriluvut pitävät mut kiireisenä. Yritän löytää aikaa vastata pieteetillä perjantaina. Älä anna mun tyylin hämätä, vaikka mulla onkin huonoja kokemuksia itävaltalaisista - mun kanssa voi keskustella, mutta helpolla en päästä!

Käyttäjän ollimakkonen kuva
Olli Makkonen Vastaus kommenttiin #30

Tämä menee taas hieman enemmän sinne libertarismin puolelle

Minä pidän naiivina sitä uskomusta, että lisäämällä sääntelyä kriiseiltä vältytään. Pankkiala on jo nyt eniten säännelty ala yhdysvalloissa ja isojen pelureiden suhteet sääntelijään ovat vähintäänkin lämpimät. Joku voisi sanoa, että he nukkuvat samassa sängyssä. Eikö kenelläkään tule mieleen, että tässä saattaa olla joku yhteys?

Mitä enemmän valtaa hallinnolla on markkinoista, sen isomman hyödyn yritys saattaa saada vaikuttamalla hallinnon toimintaan. Isot investointipankkiirit lobbaavat armotta ja saavat muokattua sääntelystä mieleistään. Ei ole mitään keinoa katkaista tätä yhteyttä.

Peter Schiff pisti uudessa kirjassaan hyviä esimerkkejä sääntelystä:
- Hänen firma joutui rekrytointikieltoon liian nopean kasvun seurauksena.
- Hän ei saanut pitää meklareita, jotka olisivat työskennelleet kotoaan.
- Hän tarjoaa kultaan sidottua luottokorttia, mutta ei yhdysvalloissa, koska sääntely estää.
- Hän joutuu kääntämään kaikki sellaiset asiakkaat pois, jotka kysyvät pieniriskisiä sijoituksia. Syy tähän on se, että sääntelijä on määritellyt millaisia sijoituksia tällaisille henkilöille saa tarjota. Yllättäen kaikkien tällaisten henkilöiden portfoliot pullistelee valtion velkakirjoja.
- Hän ei saa sanoa missään mediassa mitään ostosuosituksia, vaan hänen on hoettava vähän väliä "en suosittele tätä sijoituksena, puhun tästä ihan muuten vain"
- Hän ei saa nettisivuillaan julkaista minkään asiakkaansa sijoitusprofiilia esimerkkinä.
- Hän joutuu selvittämään hallinnolle asiakkaidensa rahojen lähteitä terroristiyhteyksien varalta. Sanoi käyttäneensä tähän ainakin miljoonan löytämättä yhtään mitään erikoista.

Isot firmat hyötyvät monimutkaisista säännöistä. Heille sääntöjen noudattaminen on suhteessa halvempaa kuin pienelle pelurille. Kaikki tämä palvelee suuria yrityksiä ja johtaa yhä varmemmin "too big to fail" tilanteeseen. Korporatismi syntyy juuri siitä, kun hyvää tarkoittavat ihmiset kannattavat lisää valvontaa ja sääntelyä, joka luo kannustimen yrityksille kaveerata poliitikkojen kanssa.

Eikä nämä valvontatoimet estä mitään isoja kriisejä. Nehän juuri varmistavat, että kaikki toimivat markkinoilla samalla tavalla, koska kaikkien on noudatettava samoja sääntöjä. Yhteinäinen valvota kasvattaa järjestelmäriskiä entisestään. Markkinat ovat paljon paremmat silloin, jos siellä on paljon erilaisia toimijoita joilla on eri käsitys siitä missä on riskiä ja missä ei. Esimerkiksi itse uskon tällä hetkellä kuplan olevan kasvamassa yhdysvaltojen velkakirjoihin, joita sääntelijä pitää riskittöminä. Isoja kriisejä ei ole helppo huomata etukäteen. Jos olisi, ei niitä syntyisi.

Jos valtio vetäytyy valvomasta markkinoita, ei se tarkoita silti sitä ettei kukaan valvo niitä. Jos esimerkiksi valtio lopettaa talletussuojan tarjoamisen, niin sen jälkeen pankkien tallettajia alkaa taas kiinnostaa mitä pankki tekee heidän rahoillaan. Tämän seurauksena pankit voisivat markkinoida turvallisuudella. Talletussuojankin voisi ostaa markkinoilta vakuutuksena. Ja vakuutusyhtiön taas voi uskoa valvovan paremmin kuin valtion, koska heillä on siinä omat rahat panoksena. Kun valtion virkamies munaa, hän saa ainoastaan suuremman budjetin.

Käyttäjän jhuopainen kuva
Juhani Huopainen Vastaus kommenttiin #32

Schiff on ihan pelle. Hänen track record markkinoilla (hävitty asiakkaiden rahaa, oltu väärässä markkinoista, alkeelliset virheet, gold is money-joogalentely). Käytä parempia lähteitä ja puhuvia päitä, pliis.

Käyttäjän seppokalevi kuva
Seppo Turunen Vastaus kommenttiin #33

Asiallista keskustelua - tässähän oppii ymmärtämään entistä paremmin miksi makrotalouden opit eivät riitä (tai oikeastaan miten haavoittuvaa jalkauttaminen on). Voisitteko ottaa tuohon Japanin yli 20 vuoden Golgatan tiehen kantaa, miksi ei ole saatu enempää aikaan. Ja miten siihen vaikuttaa, että saarellahan ei ole oikein mitään omavaraisuutta (toki energia on aika hyvin ollut hoidossa) vaan lähes kaikki jalostettava pitää ensin tuoda.

Käyttäjän ollimakkonen kuva
Olli Makkonen Vastaus kommenttiin #34

Kannattaa Seppo huomata, että minun talousajattelu tukeutuu itävaltalaisen koulukunnan ajatuksiin ja Juhani on taas lähempänä valtavirtaa. Siksi Juhanin tulkinta Japanista on todennäköisesti reilusti erilainen. Mutta kuuntele eri versiot ja päätä itse.

Virallisen selityksen mukaan Japani on kärsinyt deflaatiosta ja keynesiläiset ovat jopa puhuneet Japanin olevan esimerkki likviditeetti ansasta (liquidity trap). Keynesiläisten mielestä Japani olisi päässyt pois tästä loukusta käyttämällä enemmän setelirahoitusta.

Minusta tuo koko selitys on roskaa. Japanin inflaatiokuvaaja osoittaa, ettei se edes ole kärsinyt mistään kovinkaan vakavasta deflaatiosta (joka ei minusta edes ole ongelma laisinkaan) http://static5.businessinsider.com/image/4c6574d97...
Näyttää minusta pikemminkin melko tasaiselta.

Koko Japanin ongelma lähti liikkeelle melko perinteisestä keskuspankkirahoitteisesta osakemarkkinakuplasta. Käytännössä Japanin keskuspankki syyti uutta rahaa markkinoille 80-luvulla, joka kanavoitui osakemarkkinoille. Samalla myös julkinen sektori pullistui halvan rahan turvin. Kun osakekupla puhkesi, julkista sektoria ei leikattu ollenkaan. Kun laman myötä julkisen sektorin verorahoituspohja tipahti, ruvettiin sitä rahoittamaan ottamalla lainaa.

Kun julkisen sektorin velkaantuminen lähti lapasesta ja kun taloudellinen kasvu ei lähtenyt liikkeelle, laski japanin keskuspankki korot asteittaan lähes nollaan. Tämä temppu on suoraan keynesiläisten käsikirjasta. Sen idea on siinä, että nollakorot kannustavat tuhlaamaan ja velkaantumaan, jonka he uskovat laittavan talouden rattaat taas pyörimään. Japani on minusta hyvä esimerkki siitä, miksi valtavirran temput ja stimulaatiot eivät toimi. Mutta valtavirta voi aina sanoa, että "suunta oli oikea mutta ei tehty tarpeeksi, ilman temppuja olisi mennyt vielä huonommin".

Nyt korkoja ei enää voida nostaa, koska silloin japani kaatuisi heti valtavan julkisen velkansa alle. Sen korkomenot ovat näillä lähes nollakoroillakin valtavat.

Nollakorot ovat myrkkyä talouskasvun näkökulmasta, koska ne eivät kannusta ketään säästämään. Talouskasvu syntyy investoinneista, joita voidaan tehdä jos ihmiset säästävät. Säästöjä ei voida korvata keskuspankin rahaprintterillä. Tässä näkyy kuinka japanilaisten säästämisinto on hävinnyt:
http://www.japaninc.com/files/sas_savings_rate_hou...

Japanin olisi siis minusta pitänyt heti osakekuplan puhjettua leikata reilusti julkista sektoria ja jättää korot korkeammalle. Heidän olisi pitänyt antaa laman puhdistaa pelikenttä, jolloin olisi syntynyt edellytykset taas uudelle nopeammalle kasvulle. Tosiaan itävaltalaisen analyysin mukaan lamat ovat talouden korjausliikkeitä, jotka on pakko lusia pois. Jos lamasta yritetään stimuloida pois, se ainoastaan siirtää sitä tulevaisuuteen ja haittaa kasvua pidemmällä tähtäimellä, koska silloin välttämättömät korjaukset jäävät tekemättä.

Japanin huonoa kehitystä on minusta myös hieman liioiteltu. Se johtuu lähinnä siitä, että bruttokansantuote on mittarina vähän huono. Kun katsoo ostovoimakorjattua bruttokansantuotetta per henkilö, niin nähdään että kyllä siellä jotain on tapahtunut. Eivät he ole tumput suorana seisoneet. Kehitys ei ole ollut muiden länsimaiden kaltaista, mutta ei kuitenkaan voida puhua mistään nollakasvusta.
http://media.economist.com/sites/default/files/ima...

Yksi huomionarvoinen seikka on vielä se, että japanissa väestön ikäjakauma on kääntynyt tänä aikana huonoksi. Väkeä duunissa on vähemmän:
http://www.creditwritedowns.com/wp-content/uploads...

Käyttäjän seppokalevi kuva
Seppo Turunen Vastaus kommenttiin #35

Kiitän kommentista. Odottelen Juhanin näkemystä mielenkiinnolla. 80-luvulla sieltä haettiin oppia täkäläiseen teollisuuteen (todella opettavaisia reissuja). Miten maa, joka vastaa samaa kuin kaikki suomalaiset tungettaisiin Ahvenanmaalle oli pystynyt tekemään niin valtavan harppauksen 30 vuodessa. Niinpä - 7 päivää viikossa työtä, koulutus tikissä, pääkohde USA:n markkinat ja jatkuva parantamisen periaate kaikessa tekemisessä. Ja kaikki liikenevä raha käytettiin kehitykseen ja investointeihin (myös Eurooppaan). Sitten tuli seinä vastaan: Taiwan, Etelä-Korea, Malesia ja vieläpä Kiina, jota silloin ei niin kauheasti pelätty. Ja todella nyt tuo ikäjakaantuma ja nuorison tarpeet (taitaa olla edelleen maailman suurin viihteen suurin kuluttaja/capita)

Käyttäjän jhuopainen kuva
Juhani Huopainen Vastaus kommenttiin #36

En usko, että Japanin suhteen olemme aivan eri mieltä kaikesta :) Mutta jätän sen kirjoittelun lauantain puolelle.

Japani on kansantaloutena aivan poikkeuksellinen - järjestäytyneen rikollisuuden määrän, suhmuroinnin, oikeuslaitoksen ja lainsäädännön ja omaan leiriin vetämisen puolesta se muistuttaa oudosti jotain Kreikkaa, kun taas suljettujen sektoreiden (kiltisti säästetään nollakorkopapereihin, häpeän takia ei mekkaloida vaikka oltaisiin työttömänä, rajusti subventoidut ja suojatut sektorit kuten maatalous, voimakas hajota-ja-hallitse-tyyppinen vaihtotaseen ylijäämän sijoittamisen strategia (mitä muuten Kiina tekee parhaillaan) sekä erittäin jähmeä poliittinen rakenne.

Lyhyesti: massiivinen luottokupla, mistä syntyi assettikupla. Tappiot olivat niin valtavat, että hyvät yhteydet omaavat yritysjohtajat kippailivat niitä lainoja zombipankkeihin ja konsernirakenteisiin piiloon - länsimaisilta investointipankeilta jopa ostetiin palveluita eli johdannaisrakennelmia, joiden avulla voitiin näyttää kirjanpidossa voittoa pari vuotta vastineeksi siitä, että sitä seuraavat pari vuotta tulee vielä isompia tappioita kannettavaksi.

Tilanne oli siis ydinkohdaltaan monella tapaa identtinen sen kanssa, mitä Eurooppa ja Yhdysvallat käyvät parhaillaan läpi - sillä erotuksella, että nämä läntiset alueet eivät ole niin suljettuja ja suojeltuja.

Tappioiden piilottelu, ts pikavippailu ja vetkuttelu, ovat kallista puuhaa. Japani halusi kuitenkin säilyttää kansantaloutensa, ja siirtyi eräänlaiseen zombitilaan, missä todellisuudessa iso osa yritys- ja pankkisektorista on konkurssikypsiä, mutta niitä ei lasketa nurin, ja vahvemmat kannattelevat heikompia (keiretsu/zaibatsu, vrt. chaebol) Tavallaan sinne luotiin yritys- ja pankkipuolen "sosiaaliturvaverkko". Hyvänä puolena ihmisten kannalta tässä oli se, että kansantalous säilyi, vaikkakin sairaana. Tavallaan Japanissa päätettiin, että laastari vedetään todella hitaasti pois.

Käytännössä Japani oli jo saavuttanut catch up-strategialla länsimaiden tason, ja kuten aina, kun ne perusasiat on saavutettu, kuvaan astuu mukaan luottoekspansion varassa tapahtuva "80-luku". Helppoa catch up-kasvua ja just in time-ajattelua ei voinut enää käyttää kasvun moottorina, koska maksimit oli saavutettu. Tuottoa etsivä pääoma tekee hölmöjä liikkeitä.

Olen nähnyt arvioita, että luottobuumin aikana pankkeja rokotettiin rikollisten toimesta oikein kunnolla - luottotappioista kymmenisen prosenttia on mennyt järjestäytyneen rikollisuuden taskuihin. Sekin saattaa olla yksi syy, miksi hautausmaan sijaan päätettiin jättää zombit vaeltamaan.

Käyttäjän ollimakkonen kuva
Olli Makkonen Vastaus kommenttiin #39

Näistä huomioista samaa mieltä. Japani on monessa suhteessa hyvin omituinen talous. En usko, että muualla on mahdollista tulla pääsemään tämänkaltaisiin valtionvelka/bkt -lukuihin. Japsit vaan vippaa valtiolle, vaikka on selvää, että se on pyramidipeli. He eivät kuulemma myöskään käytä luottokortteja. Luotolla ostaminen olisi jotenkin noloa.

Käyttäjän jhuopainen kuva
Juhani Huopainen Vastaus kommenttiin #30

#30 1. vastaus
*En ajattele, että markkinat ovat aina oikeassa*
Ei kai kukaan tuohon usko, että markkinat osaisivat ennustaa tulevaisuutta. Ne ovat optimistienkin mukaan korkeintaan paras arvaus.

*Markkinoilla voi syntyä kuplia ja muita hölmöilyjä, mutta markkinat korjaavat itse itsensä....Finanssikriisin yksi tärkeä tekijä oli se, että yksityisen sektorin toimijat käyttäytyivät vastuuttomasti. Mutta se mitä en usko, on että valtioiden osallistumisella markkinoiden toimintaan saavutetaan parempaa lopputulosta, kuin antamalla markkinoiden toimia vapaasti.*
Eivät välttämättä korjaa. Mikäli jollain markkinalla tapahtuu isompi hölmöily, koko markkina voi tuhoutua määräämättömäksi ajaksi. Libertaari toteaisi, että sitten sen kuuluukin hajota. Itse olen eri mieltä. Esimerkkinä vaikkapa pankkien välinen rahamarkkina Euroopassa. Koen rahamarkkinoiden toimivuuden olevan samaa luokkaa kuin vaikkapa energiaverkon. Ne ovat välttämättömiä yhteiskunnan toiminnan kannalta. Libertaarin puolustuspuhe on, että mikäli julkista sektoria ei olisi sotkemassa, ei olisi moral hazardia, ja pankit eivät ottaisi olemassaoloaan vaarantavia riskejä – tai jos ottaisivat, niiden kuuluukin kuolla pois hölmöilyn seurauksena. Itävaltalainen argumentti on lisäksi, että hallinto luo vain kokonaan uusia ongelmia, koska se ei ole markkinavoimaa fiksumpi, vaan tyhmempi.

So far so good, ollaan melkein samaa mieltä.

*Julkisen vallan roolin markkinoilla näen pikemminkin erotuomarina sivussa, joka puuttuu peliin vasta silloin kun joku tekee rikoksen.*
OK, suunnilleen samaa mieltä. Tuo tietenkin tarkoittaa (rikos), että pitää säätää lait ja valvoa niiden noudattamista kauppa kaupalta ja hetki hetkeltä, että voidaan puuttua peliin rikoksen sattuessa. Vai onko libertaarinen ajatuksesi, että rosvot ilmoittautuvat itse viranomaisille, koska markkina on itseäänkorjaava mekanismi ja markkina sääntelee itseään?

*Jos palataan tähän finanssikriisiin, niin minusta on selvää, että suurin syyllinen löytyy FED:istä.*
Kuten jo lyhyessä viestissä totesin, Fedin politiikasta 90- ja 00-luvuilla voi olla montaa mieltä. Pitämällä korot ja likviditeetin auki pankki toteutti sille annettua mantraa: matala tasainen inflaatio ja työllisyys. Keskuspankki onnistui tässä mainiosti. Keskuspankin tavoitteisiin ei kuulunut ehkäistä kuplia tai puuttua niihin millään tavalla. Toivoisin, että vastaisit ainakin tähän kohtaan – jos FED toteuttaa libertaristista otetta, ja keskittyy ennustettavasti ja uskottavasti vain mandaattiinsa, miten se voi olla samalla syyllinen finanssikriisiin?

Itävaltalainen analyysi ei mielestäni ole analyysiä, vaan prakseologiaa: ”mun mielestä ja mun järki sanoo näin, paskat mitä historia tai data sanoo”. Se on ihan bullshittiä empiirisessä tieteessä. Et voi arvioida keskuspankkia minkään muun kriteerin kuin sen mandaatin perusteella. Fed pitäytyi mandaatissaan, ja jätti muut asiat markkinoiden hoidettavaksi. Ja sitten toivot Fediä purettavaksi?

Tiedän myös, mistä tuo tulee. Itävaltalaisen koulukunnan perusoppeja on, että rahajärjestelmään on sisäänrakennettu valuvika, eli keskuspankki viimekädessä takaa myös pankkien töppäilyt. Tuo piti edes marginaalisesti paikkansa joskus vuosikymmeniä sitten. Varjopankkijärjestelmän syntymisen jälkeen tilanne on tavallaan siirtynyt regulaattorien ja rahapoliittisten keinojen ulkopuolelle.

*FED piti korkoja liian matalalla liian pitkään, ja pumppasi löysää rahaa markkinoille, joka kanavoitui asuntomarkkinoille. FED on olemassa vakauttaakseen markkinoita, mutta kuten tässä kriisissä huomattiin, se onkin usein pääsyyllinen epävakauden aiheuttajana*

Miten niin huomattiin, ja mikä oli se epävakaus, mitä Fed synnytti? Pakottiko Fed aseella uhaten pankkeja lainaamaan? Viittaan myös FEDin mandaattiin, inflaatio pysyi kurissa, joten sen puolesta korko ei ollut liian matala.

Käyttäjän ollimakkonen kuva
Olli Makkonen Vastaus kommenttiin #37

Kyllä FEDillä on heti alusta lähtien ollut myös muita mandaatteja kuin vakaan rahan tarjoaminen.

FED:n omilta sivuilta tehtävälistasta: "Maintaining the stability of the financial system and containing systemic risk that may arise in financial markets."

Kun teknokupla puhkesi, Greenspan löi kaasun pohjaan, koska ilmeisesti pelkästi deflaatiota ja halusi välttää laman. Niin tyhmiä ne sielläkään eivät ole, että kuvittelisivat uusrahan luovan lisäarvoa, vaan tarkoitushan on saada ne oikeat säästöt ajettua pois piiloistaan ja markkinat taas rullaamaan. Tässä kohtaa FED:n pitäisi olla todella tarkkana. Jos sen kautta tulee paljon uutta rahaa markkinoille, joka ei kanavoidu kuluttajahintoja nostavana perinteisenä inflaationa, niin heidän pitäisi haukan lailla yrittää katsoa mihin se raha sitten menee, koska johonkin se aina menee. Tällä kertaa se meni asuntomarkkinoille.

FED ei tienkään pakottanut ketään ottamaan lainoja tai laittamaan varallisuuttaan asuntoihin, mutta he antoivat sille vahvan kannustimen. Kun reaalikorko on lähellä nollaa tai jopa negatiivinen, niin mitä siinä sitten pitäisi tehdä? Katsoa, kun rahat menettävät arvoaan vai laittaa ne johonkin kiinteään suojaan. Koska teknokuplan puhkeamisen jälkeen asuntojen hinnat eivät tippuneet, niin moni ajatteli sen olevan turvallisin paikka.

FED oli sekä mahdollistamassa hulluutta tarjoamalla kuplalle likviditeetin sekä luomassa sille kannustimen liian alhaisilla koroilla.
Eikä minun tarkoitus ole sanoa, että koko homma oli sääntelijän vika, vaan ainoastaan osoittaa, että sääntelijä oli itsekin mukana hullutuksessa.

Nyt muuten on menossa ihan samankaltainen näytös. FED on pitänyt korkoja jo pitkään liian alhaalla, pumppaa rahaa markkinoilla ja on toistamassa virheitään.

Käyttäjän jhuopainen kuva
Juhani Huopainen Vastaus kommenttiin #30

#30 ja #32 vastaus

Oma kantani: 80-luvulta aina 2007 asti pankit ja investointipankit pääsivät kohti haluamaansa tilaa: niihin kohdistuvaa sääntelyä ja rajoituksia purettiin ja laimennettiin jatkuvasti. Finanssisektori toivoi ja vaati tätä, ja sai mitä halusi. Markkinatalouden hengessä viranomaiset taipuivat rajoituksien poistoon tai laimentamiseen, ja ns. alan itsevalvonta sai enemmän painoarvoa.

Finanssisektorin koko ja sen leverage eli vipu (suhdeluku tase-erien ja oman pääoman välillä) kasvoi koko ajan. (artikkeli: http://www.nber.org/papers/w17354 kuva: https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Leverage_R...

Samanaikaisesti ns. varjopankkisektori (talletuspankkivalvonnan ulkopuolella olevat tahot esim. vakuutusyhtiöt, investointipankit, sijoitusrahastot) sai kasvaa ja operoida lähes kokonaan ilman rajoituksia. Varjopankkijärjestelmän koko kasvoi pankkijärjestelmää suuremmaksi, ja siellä paisuvat riskit olivat siis ns. kartan ulkopuolella eivätkä näkyneet kenenkään mittareissa. Tämä myös selittää sen, että valvontaviranomaiset eivät olisi voineet edes halutessaankaan puuttua tilanteeseen oikein mitenkään. Valvontaviranomaisten tilanne on sama kuin poliisilla. Poliisi voi arvata, että se ukko kotiin tultuaan hakkaa vaimonsa, mutta ei voi tehdä mitään ennenkuin rikos on tapahtunut ja siitä on kiinni jääty. Poliisi ei voi myöskään puuttua asiaan, joka tapahtuu paikassa, jonne poliisin toimivalta ei ulotu. Poliisin syyttäminen tehottomaksi tai turhaksi olisi kuitenkin umpityperää. (kuva: http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thum... )

Finanssisektori sai haluamansa: löysän valvojan, joka ei asettanut toiminnoille jälkikäteen tarkasteltuna riittäviä rajoituksia.

Tätä tarua, että ”hallituksen vika” pidetään yllä kahdesta syystä:
1) Finanssisektori halusi vyöryttää vastuun ja erityisesti laskun virheistään muille.
2) Libertaarit ja oikeisto ovat lievästi sanottuna kusessa, kun heidän vaatimansa ja uskomansa ihannerakennelma ei toiminut. Siksi syntipukiksi kelpaa kokonaisuuden kannalta melkoisen mitättömätkin asiat, kunhan ne vain ovat hallinnon tekemiä.

Kumoamaan tuon asunto-osion kehotan vilkaisemaan seuraavan artikkelin kohta kolmosessa lueteltuja artikkeleita:
No, Marco Rubio, government did not cause the housing crisis
http://www.washingtonpost.com/blogs/wonkblog/wp/20...

tai:
Government housing policies, over-regulation, failed regulation and deregulation have all been claimed as causes of the crisis, along with many others. Government policies encouraging home ownership have been blamed for the crisis. Increasing home ownership has been the goal of several presidents… including Roosevelt, Reagan, Clinton and George W. Bush.[1] However, the Financial Crisis Inquiry Commission (majority report) stated that Fannie Mae and Freddie Mac, government affordable housing policies, and the Community Reinvestment Act were not primary causes of the crisis.[2][3]
Failure to regulate the non-depository banking system has also been blamed. The non-depository system grew to exceed the size of the regulated depository banking system,[4] but the investment banks, insurers, hedge funds, and money market funds were not subject to the same regulations. Many of these institutions suffered the equivalent of a bank run,[5] with the notable collapses of Lehman Brothers and AIG during September 2008 precipitating a financial crisis and subsequent recession.[6]

Government policies and the subprime mortgage crisis
http://en.wikipedia.org/wiki/Government_policies_a...

Causes of the Great Recession
http://en.wikipedia.org/wiki/Causes_of_the_2007%E2...

Mielestäni Olli olet ”taloustieteiden joogalentäjä” – pidän suurinta osaa itävaltalaisen koulukunnan nimiin vannovia hörhöinä ja pihalla olevina. Mielestäni monet linjaukset, joita tuo koulukunta vetää, ovat äärimmäisen haitallisia ihmisten ja yhteiskuntien hyvinvoinnille, mutta niitä linjauksia ei pysty kumoamaan mitenkään, koska puolustuspuhe on aina sama: ”ei ollut tarpeeksi vapaata vielä – jos olisi ollut vielä vapaampaa, olisi varmasti toiminut”.

En pidä itävaltalaisen koulukunnan edustajia erityisen hulluina tapauksina, mutta usein tulee vähän samanlainen olo kuin kinastelisi jehovantodistajan kanssa. On oikeastaan ihan sama, mitä sanoo, ja on oikeastaan melkein ihan sama, mitä kuulee, koska yleensä yhteys asiaan on olematon. Edes ilmeisistä faktoista ei ole mahdollisuutta päästä yhteisymmärrykseen – etenkin, jos ne voivat vihjata siihen suuntaa, että itävaltalainen on väärässä.

Komppaan myös kommenttisi #32 yleissanomaa: pikkutarkka sääntely ruokkii skaalaetuja, ja sen tuoma hyöty on melkoinen kysymysmerkki. Paljon huonoakin siellä on. Esim Schiff on mielestäni lähinnä mielenvikainen, mutta värikäs persoona. Hyvä pölynimurikauppias, mutta liian pahasti väärässä toistuvasti. Otat esimerkkinä talletussuojan. Ehkä yhteiskunnassa on kivaa, että jotkut asiat ovat ”given”. Että esimerkiksi putkimiehen ei tarvitsisi miettiä, pitäisikö hänen tämän viikon uutisten perusteella siirtää rahansa pikaisesti SYPistä KOPiin.

Ja sitten se sillanrakennus:
Se, että pidän itävaltalaisten rahapoliittisia näkemyksiä ja sääntelyn purkamisen tavoittelua typeränä, ei tarkoita, ettenkö voisi olla monesta asiasta täysin samaa mieltä. Uskon markkinatalouteen. Pidän poliitikkoja typerinä tai ainakin lahjottavissa olevina, ihan kuten muitakin ihmisiä (itseni mukaanlukien). En usko mihinkään yksittäisiin asiantuntijoihin, vaan rehelliseen markkinamekanismiin. Selektiivinen sääntely ja vaatimukset todellakin kasvattavat skaalaetuja, mikä estää kilpailua. Uskon, että kaikenkattavia ja oikeita, ei-haitallisiä sääntöjä, lakeja ja ohjeita ei voi laatia. Uskon myös, että holtiton rahanarvon tai omaisuuserien arvon heilunta (ovat eri asia, vaikka tästäkin olen kirjeenvaihdossa kinannut kanssasi) ei ole hyvä asia. Mikäli arvot heiluvat tarpeettomasti, se vaikeuttaa markkinatoimijoiden kykyä allokoida resursseja oikein ja lisää vain toimijoiden hintariskiä.

Toinen tärkeä pointti on, että jos jokin on kokonaisuuden kannalta kriittinen (systeemisesti tärkeä finanssi-instituutio eli SIFI), sen ei voi antaa mennä konkurssiin missään tilanteessa. Tällöin sen pitää joko toimia erittäin rajoitetulla mandaatilla ja tiukasti valvottuna, tai se pitää yrittää jotenkin hajauttaa niin, että systeeminen riski olisi hajautettu. Viittaan kommenttisi #30 loppukohtaan.

Voisimmeko olla näistä kohdista suunnilleen samaa mieltä?

Käyttäjän ollimakkonen kuva
Olli Makkonen Vastaus kommenttiin #38

Tuo sinun argumentointi kuulostaa minun korvaan suurinpiirtein siltä, että mielestäsi finanssisektori on kuin kurittomasti käyttäytyvä lapsi ja sääntelijä on hyväntahtoinen holhoaja.

Parasta sääntelyä on minusta se, että pankkiiri tietää firman menevän konkurssiin jos riskiä otetaan liikaa ja se realisoituu. Kumman voi uskoa olevan enemmän huolissaan liiallisesta riskinotosta - Sellaisen henkilön joka virheen sattuessa menettää omaisuutensa, vai valtion virkamiehen jolle palkka kolahtaa joka kuukauden viimeinen päivä kävi mitä kävi?

Alan ehkä jo toistamaan itseäni, mutta pankkiirien hyvät suhteet liittovaltioon ovat voineet saada heidät uskomaan, että riskien realisoituessa heidät pelastetaan, joka on saanut heidät ottamaan enemmän riskiä. Tästä eteenpäin usko on ainakin entistä vahvempi.

OK nyt valitsemme siis sen tien, että pankkijärjestelmä luvataan pitää pystyssä, lisäämme sääntelyä ja uskomme sen pitävän homman näpeissä. Tämän tien seurauksena pankkiireille tulee entistä tärkeämmäksi pitää hyvät välit sääntelijään. Tämä on tie entistä suurempiin megapankkeihin, suurempaan järjestelmäriskiin ja moraalikatoon. Se tarkoittaa, että sääntelyelin on jatkuvan lobbauksen kohteena. Tulemme näkemään sen, kuinka pankeista johtopaikoilta siirrytään sääntelyelimiin ja toisinpän. Pankkiirit voivat luottaa valtion pelastavan heidät hädän hetkellä, joten heillä syntyy kannustin yrittää saada riskiä suuremmaksi tavalla tai toisella, koska voitot saa pitää itse ja tappiot sosialisoidaan.

Kun tämän tien seurauksena tulee taas seuraava kriisi ja huomataan, että pankit ovat onnistuneet lobbaamaan jotain typerää, niin uskotko sitten että vika on valitussa tiessä kokonaan? Tuskimpa. Aina kun sääntely epäonnistuu, niin syy on se että sääntelyä ei ollut tarpeeksi. Se on pirun helppo sanoa, että "tämän pitää toimia tiukasti valvottuna". Säätely ei ikinä toimi juuri niinkuin se haluaisi toimivan. Jos et ole tutustunut julkisen valinnan teoriaan, niin suosittelen tekemään niin.

Eikä ole mitenkään sanottua, että tämä valittu linja lopulta suojaa niin suurelta järjestelmäkriisiltä, että ei yksinkertaisesti löydetä ketään joka pystyisi laskun kuittaamaan. Se ei tarvitse muuta kuin ison kriisin dollarin arvossa.

Pohjimmiltaan me olemme varmasti samaa mieltä suurimmasta osasta asioita. Tiemme eroavat sääntelyn osalta, koska minusta sinä et ota tarpeeksi huomioon tämän vaihtoehdon reaaliteetteja, vaan uskot sen toimivan niin hyvin kuin se teoriassa voisi toimia.

Jos minä olen sinusta joogalentäjä, niin minusta joogalentäjiä ovat kaikki jotka uskovat, että nollakorot ja rahanpainaminen on tie kasvuun ja vaurauteen. Krugman on tämän porukan kruunaamaton kunkku.

Oliko sinusta muuten virhe pelastaa Bear Stearns? Mikä varmuus meillä on siitä, että sen konkurssin seurauksena olisi ollut joku maailmanloppu?

Käyttäjän jhuopainen kuva
Juhani Huopainen Vastaus kommenttiin #42

Olemme ajautuneet pattitilaan: väitän, että finanssisektoria koskevaa sääntelyä liberalisoitiin tuntuvasti 90- ja 2000-luvulla, ja lisäksi markkinoille syntyi pankkisektoria vielä isompi varjopankkisektori, joka oli käytännössä kokonaan valvonnan ulkopuolella. Sinä esitit, että sääntelyä ei ole purettu, tai sitä on liikaa, tai se on väärässä paikassa, mikäli oikein rivien välistä olen lukenut.

Finanssisektori sai haluamansa. Sitä koskevat keskeiset rajoitteet purettiin, ja Yhdysvaltain Keskuspankki omaksui laissez faire-asenteen: se ei puuttunut markkinoiden toimintaan tai hinnoitteluun. Se piti käytännössä vain ja ainoastaan inflaatiotavoitteesta kiinni, ja paikkasi yksityisen sektorin hölmöilyjen tuloksena syntyneet systeemiriskiset katastofit. Olen samaa mieltä siitä, että lopputulos on omituinen sillisalaatti markkinasosialismia ja siitä pitää päästä eroon.

Se, että tämä minulle, historioitsijoille ja valtavirralle ilmiselvä tarinankulku on sinulle vastenmielinen johtuu mielestäni siitä, että loogiset johtopäätökset ovat vastenmielisiä: laissez faire ei toimi kunnolla.

Yritän vielä yhtä sillanrakennusta: mitä mieltä olet systeemisestä riskistä ja ns. too-big-to-fail-instituutioiden synty hyvä vai huono juttu, ja pitäisikö ne pilkkoa ja kokoa rajoittaa vastedes? Tämä on hankala kysymys, sillä jos hyväksymme ajatusleikkinä täysliberalistisen linjan, niin vaarana on, että syntyy systeemisesti kriittisiä tahoja. Tämähän pitäisi olla jo ihan omaneduntavoittelun ja rationaalisen toimijan pohjalta ilmiselvää myös itävaltalaiselle. Myös empiria tukee tätä näkemystä.

Oma kantani on, että systeemiriskiset instituutiot pitää eliminoida joko asettamalla niille erittäin lujat rajoitukset tai mieluiten pilkkomalla ne. Tämäkin on nykyinen valtavirtakäsitys. Markkinatalouteen ei kuulu too-big-to-fail,

* * *

Täsmennän vielä, että mielestäni Mises-instituutin prujujen selaajat ja itävaltalaista kehikkoa kuin piru raamattua lukevat henkilöt ovat kaikki joogalentäjiä – syytökseni ei siis kohdistunut pelkästään sinuun. Esitit myös, että Japanissa ei ole ollut mainittavaa deflaatiota, ja jos olisikin ollut, se ei ole ollut katastrofi, ja olet aiemmin kirjeenvaihdossamme pitänyt deflaatiota jopa hyvänä juttuna, kun se on merkki ostovoiman kasvusta. Mielestäni sinulla on sekä faktat että perusteet melkoisen hukassa.

Mielestäni monet linjauksesi ovat vaarallisia ja haitallisia. Esität asiat jotenkin niin, että tämä olisi tasapuolinen keskustelu. Sitä se ei ole. Rahoitussektorin sääntelyn tarve, deflaation vaarallisuus, kultakanta/fiksatun rahanmäärän haitallisuus ja monet muut ovat ekonomistien parissa ylivoimaisen enemmistön mielestä kuten esitin. Heittämällä asiaanliittymättömiä lukuja, paikkansapitämättömiä faktoja ja useasti virheelliseksi osoitettuja väitteitä teet itsestäsi mielestäni pellen. Olen pahoillani, että sanon sen suoraan.
Tarkoitukseni ei ole loukata, mutta hyvät tavat eivät voi estää kutsumasta paskaa paskaksi. Silti olen sitä mieltä, että vallitsevat totuudet on hyvä aina kyseenalaistaa. Teoriat ja historiakäsitys eivät ole uskonkappaleita, ja ne on aina välillä hyvä pöllyyttää. Siksi on hyvä, että tätäkin keskustelua on käyty, vaikka tunnen oloni melkoisen typeräksi kinatessani siitä, mitä lähihistoriassamme tapahtui tai ei tapahtunut.

Käyttäjän ollimakkonen kuva
Olli Makkonen Vastaus kommenttiin #43

Tehdään siis tällainen sääntely:
- Pankkeja ei päästetä liian isoiksi vaan isot pankit pilkotaan.
- Sääntelyllä onnistutaan saamaan liiallinen riskinotto kuriin.
- Sääntelystä ei tule turhan pikkutarkkaa isoja suosivaa.

Niin joo, kyllä minäkin tuota kannattaisin, jos uskoisin että tuossa voitaisiin onnistua. No nythän ilmeisesti tätä yritetään, joten aika tulee näyttämään olenko väärässä. Ainakin tähän mennessä suunta on ollut päinvastainen. Pankit ovat entistä suurempia, sääntely entistä pikkutarkempaa ja isoja suosivaa.

Mikä ihmeen heitto tuo "FED omaksui laissez faire politiikan" on? Milloin tällainen päätös on tehty? Minun korvaan tuo kuulostaa lähinnä jälkikäteen keksityltä selitykseltä epäonnistumiselle, jonka avulla perustellaan lisää sääntelyä.

Kerrataan vielä hieman:
1. Minun argumentti oli se, että mitään sellaista sääntelyä ei ole purettu, mikä olisi voinut estää asuntokuplan, joka kuitenkin oli se finanssikriisin keskenen tekijä. Et minusta edes pyrkinyt ottamaan tähän kantaa.
2. Ainoa sääntelyn keventämisesimerkki jonka oikeastaan olet antanut oli se leverage-ratio, jonka myönsin aiheuttaneen riskien kasvamisen investointipankeissa, joka ei kuitenkaan minusta ole se kriisin päätekijä.
3. Minun argumentti oli, että sääntelijä oli itse mukana kasvattamassa kuplaa. Sinun kumoava argumentti oli se, että henkilö X tuli raportissaan tulokseen että ei ollut. Vakuuttuisitko sinä, jos minä kaivan mises.orgin kaverin raportin jossa tullaan tulokseen että oli?
4. Sinusta se, että investointipankkeja jouduttiin pelastamaan on esimerkki siitä ettei laissez-faire toimi. Minusta tappiot ja hölmöilyt kuuluvat markkinoille ja näihin pankkeihin ei olisi pitänyt laittaa lanttiakaan julkista rahaa. Sinun mielipidettä pelastuspaketeista en ole kunnolla kuullut.
5. Sinä uskot oikean tien eteenpäin olevan sääntelyn lisääminen. Minä en usko tähän, koska en usko että siinä onnistutaan, vaan uskon sen olevan tie syvemmälle crony capitalismiin ja moraalikatoon.
6. Haluamme molemmat eroon markkinasosialismisillisalaatista. Minusta siitä eroon pääsee ainoastaan sillä, että julkinen sektori vetäytyy ja markkinoiden annetaan toimia. Sinusta tähän päästään tekemällä parempaa sääntelyä ja fiksumpia päätöksiä.
7. Sinun mielestä minun valtavirran vastaiset mielipiteet (kultakanta, deflaatio jne.) ovat vääriä, koska suurin osa ekonomisteista ei ole sitä mieltä. Tokihan minä tiedän olevan näissä kohdissa vähemmistössä, joten tuo vasta-argumentti on minulle puolikkaan puupennin arvoinen.

Sinun kanssa väittely on siitä hieman vaikeaa, että pidät kortit hyvin pitkälti kädessäsi. Keskityt lähinnä ampumaan alas minun heittämiä juttuja, joissa usein perusteluna on joku ad-hominem tyylinen "itävaltalaiset ovat joogalentäjiä ja siksi väärässä".

Olen saanut sinusta kuvan jonkun sortin pragmaatikkona, jonka mielestä kaikissa teorioissa on jotain hyvää ja jotain huonoa. Välillä on vaan pakko valita puolet. Jos nyt Keynes ja Hayek olisivat elossa, niin heidän suositukset kriisin hoitoon olisivat hyvin pitkälti erisuuntaiset.

Käyttäjän jhuopainen kuva
Juhani Huopainen Vastaus kommenttiin #44

Fed omaksui laissez fairen, tämä on hyvin yleinen käsitys, näyttövastuu sulla, jos olet eri mieltä. Markkinatoimijat jätettiin rauhaan, Fed ei puuttunut osake- tai asuntomarkkinoilla tapahtuvaan kuplaan pumppaamiseen, mutta joutui siivoamaan jäljet, ettei koko pankkijärjestelmä olisi luhistunut. Nurinkurisesti olemme molemmat oikeassa: Fed oli aluksi "libertaari", mutta kun se meni metsään, se siivosi jätteet. Miten mielestäsi Fedin olisi pitänyt toimia toisin? Syytät rahan pumppaamisesta, ilmeisesti ymmärtämättä, että rahan luonti järjestelmään ei tapahdu keskuspankissa, vaan pankkijärjestelmässä.

1) otinhan: arvopaperistamisen jättäminen rauhaan ja aiemmasta leverage-rajasta luopuminen.

2) linkitin jo ihan kiitettävästi materiaalia. Jos meinaat kirjoittaa yleisesti hyväksytyn taloushistorian uusiksi, näyttövastuu on sulla, ei mulla.

3) noita raportteja on melkoisen monta.

4) mielestäni ainoastaan systeemisen riskin aiheuttamat sotkut pitää pelastella - ettei yksittäisen toimijan virheestä kärsi kaikki muut. Ongelmana tässä on, että markkina on haistanut tämän, ja toimijat ovat ilmeisen tietoisesti kasvattaneet kokonsa tuohon systeemisesti tärkeän kokoluokkaan. Oma kantani on siis, että liian isot ja tärkeät pitää eliminoida - keinolla millä hyvänsä. En kuitenkaan hyväksy libertaarilinjaa, että annetaan koko järjestelmän kuolla, niin seuraavalla kerralla muistavat. Kokemusta on sen verran monesta kriisistä, että olen ihan varma, että markkinatoimijat eivät toimi. Uskot itse toimijoiden rationalisuuteen. Minä en. Jo peliteorian alkeilla voidaan löytää riittävästi esimerkkejä tilanteista, joissa oman edun tavoittelu ei johda maksimaaliseen kokonaishyötyyn.

5) täsmennän vielä kerran, että oleellista ei ole sääntelyn määrä, vaan se, että säännellään oikeasta paikasta. Ongelmaksi on päässyt kaksi asiaa: liian tärkeät/isot, jotka voivat tehdä oikeastaan mitä tahansa ilman ikäviä seuraamuksia. Toinen on varjopankkijärjestelmä, jota kukaan ei valvo, sääntele tai edes tunne tarkkaan, ja se on kokoluokaltaan pankkijärjestelmää isompi.

6) Mielestäni lähes täysin vapaata taloutta on kokeiltu jo.

7) Tiedän, ettei se ole mikään argumentti, mutta epäilen onko aiheesta järkevää käydä keskustelua, koska faktat tuskin kääntäisivät päätäsi. Kultakantoja on sen verran runsaasti kokeiltu, ja aina ne ovat epäonnistuneet. Menemättä sen kummemmin syihin, voidaan tästä arvella, että tuskin onnistuu seuraavallakaan kerralla. Deflaation haitallisuudesta löytyy ihan runsaasti aineistoa googlella.

Tietenkin väittely mun kanssa on vaikeaa. Mielestäni käsityksesi historiankulusta on omalaatuinen, faktat ovat omituisesti ja tarkoitushakuisesti valittu ja esitetty, olen tutustunut kannattaamasi teoriaan pintapuolisesti ja tiedän, että sulla ei ole kokemusta finanssikriiseistä, makrotaloudesta tai alan opintoja. Vetoaminen muinaisiin kirjoituksiin ja muiden samanlaisten mielipiteisiin ei ole normitapa. Aika moni uskoo kummituksiin. Se ei tee kummituksista yhtään sen todellisempia. Tuossahan esitit jo lamalääkkeeksi korkotason nostoa kunnolla. Se kertoo mulle tässä oleelliset sun osaamistasosta ja suunnitelmien realistisuudesta.

En sinuna hirveästi elämöisi sen suhteen, mitä Keynes ja Hayek juttelisivat tavatessaan. Käsityksesi siitä, mitä mieltä Krugman on, ja käsityksesi siitä, mikä on yleinen käsitys Krugmanin väärässä/oikeassa olemisen suhteen kertoo aika paljon siitä, että en usko sulla olevan tarkkaa käsitystä mitä K&H pähkäilisivät. Olen melko varma, että Hayek olisi tyrmistynyt nykyisistä itävaltalaisista. Todennäköisesti hän yrittäisi poistaa too-big-to-failit markkinoita häiriköimästä.

Eli: jatketaan edelleen yhteistä sotaamme markkinasosialismia vastaan ja kunnioitetaan oikettamme olla asioista laajemmin melkoisen eri mieltä. Peace!

Käyttäjän ollimakkonen kuva
Olli Makkonen Vastaus kommenttiin #45

Jees, eiköhän tämä keskustelu vetele viimeisiään.

FED. Mitenniin todistustaakka on minulla? Sinä väität, että FED muutti linjaansa, sinä todistat väitteesi. Minä en väitä mitään. En vaan usko tuollaisia heittoja ilman näyttöä.

Sen verran on vielä pakko sanoa, että ei minun valtavirrasta poikkeava mielipide korkojen nostosta tarkoita sitä, että en ymmärtäisi miksi sitä normaalisti halutaan valtavirran mukaan laskea. Eikä se myöskään tarkoita, etten ole opiskellut tai lukenut näistä asioista. Taas tällainen "koska et ole valtavirran kanssa samaa mieltä olet tietämätön idiootti" -argumentointi.

Mutta joo, jatketaan harjoituksia!

Käyttäjän jhuopainen kuva
Juhani Huopainen

USA:n keskuspankin epäonnistumisesta olemme samaa mieltä. Johtuen libertaarisesta ajattelusta, että "markkinat ovat oikeassa, emme sekaannu", USA:n keskuspankki ei pohjaa rahapolitiikkaansa osakkeiden tai kiinteistöjen hinnanmuodostukseen. Ymmärrätkö loogisen virheen, jonka teet tässä?

Käyttäjän SepSaa kuva
Seppo Saari

Jos ymmärsin oikein[?], Handelsbankenin ekonomistit kuvaavat Suomen tilannetta hieman Wappupuheen tavoin:
1) Meillä liian korkeat kustannukset ja 2) teemme vääränlaisia tuotteita vientiä (%-osuus) ajatellen.
http://www.taloussanomat.fi/kansantalous/2013/05/0...
HB:n pääekonomisti Tiina Helenius on vilahtanut joskus aamu-TV:n talousjälkiviisaissa. "Alkaa ahistaa", jos Suomea ryhdytään viivähtyneen rakennemuutoksen osalta vertaamaan kaltevalla pinnalla olevaan Ranskaan...
Jenkeiltä ja Venäjältä toivotaan apuja. Onko toivoa?

Käyttäjän jhuopainen kuva
Juhani Huopainen

Suomen tilannetta ja tarvittavia konsteja ei haluta tunnustaa, koska ne konstit ovat joko karmea sisäinen devalvaatio tai sitten tunnustus, että Eurooppa-aatteen suunnitelmat ja toteutus ovat menneet aivan päin seiniä. Huono puoli tässä on, että ongelmat pahenevat, eikä korjausliikkeitä voi tehdä, ennenkuin ne tosiasiat tunnustetaan.

Outoa, että "euro tarvitsee liittovaltion pysyäkseen hengissä" oli vielä kolmisen kuukautta sitten persupopulismia, ja nyt sitä kelpaa Kokoomuksen MEPinkin kertoa. SDP, Kokoomus - hävetkää.

Lainatakseni aamuista ajatuksenvaihtoani:
"Olen väittänyt jo pitempään, että sosialidemokraatit yhdistettynä mikrotalouden perusopeilla varustettuihin yritysjohtajiin (eivät tajua, että makro on eri juttu), tulee tämmöinen pas*a-Europpa, jota pitää sitten yhdessä kehua hienoksi, kun kukaan ei voi hyväksyä, että on ollut väärässä ja tyhmä alunperin."

mihin eräs ekonomisti totesi:
"Tällä puolella rapakkoa taloustieteilijöille ei ole uran kannalta kovin hyväksi haukkua euroa kovin kovaan ääneen. Jenkeissä sitä on kritisoineet suunnilleen kaikki kolukunnat Krugmanista Friedmaniin."

Toimituksen poiminnat