*

jhuopainen Pimeää pelottelua ja populismia jo vuodesta 2011.

"Poliittisista syistä"

Väsäsin oheisen tekstin persujen ajatushautomon Suomen Perustan julkaisemaan kirjaan "Euro vai ei", ladattavissa ilmaiseksi pdf-muodossa. Teksti on vanhentunut siltä osin, että IMF ehti viime viikolla tulla meikäläisen kannalle, ja pahoitella tekemisiään Kreikan velkasaneerauksen yhteydessä pari vuotta sitten. Kierrätin tekstiä ennen lopullista muotoa muutamilla finanssialan senioreilla ja parilla taloustoimittajalla. Kiitos heille avusta, isompaa huomauttamista ei kenelläkään löytynyt. Varmasti joku tästä loukkaantuu. Se on ihan oikein ja normaalia. Niin ihmiset yleensä tekevät, kun joku asioista huomauttaa.

 

 

”Poliittisista syistä”

Objektiivisesti tarkasteltuna yhteisvaluutta euro on epäonnistunut projekti, mutta sen tunnistaminen sellaiseksi on poliittisesti vaikeaa [1, 2]. Hankkeeseen mukaan lähteneiden maiden instituutioketjut pankeista poliitikkoihin ja yritysjohdosta älymystöön ovat laittaneet uskottavuutensa ja jopa olemassaolonsa peliin euron puolesta. Kun ymmärtää taustat, jatkokin saattaa olla helpompi arvata. Aloitan kuvauksella euron ensimmäisestä kriisistä 90-luvulla ja miten siihen päädyttiin, jatkan Suomen lopullisesta päätöksestä liittyä euroon Lipposen kaudella, kuvailen nykyisen eurokriisin epämiellyttävän olemuksen ja lopulta listaan tämänhetkisen tilanteen vaihtoehdot.

 

90-luvun kauhuista ei opittu

Suomessa ongelmaksi muodostui SDP-vetoinen 80-luvun rahamarkkinoiden liberalisointi, joka yhdistettynä pyrkimyksiin päästä irti Neuvostoliiton vaikutuspiiristä ja tulopoliittisen kolmikantasirkuksen aiheuttamasta inflaatio-devalvaatiokierteestä johti Suomen liittymään varhaisessa vaiheessa EU:n kovaan ytimeen ja euromaaksi. Media oli kautta linjan Aatos Erkon ehdotuksesta linjan takana, joten kunnollista keskustelua ei käyty [3, 4].

Tuolloin Saksan sisäpoliittiset tarpeet tuhosivat ERM-projektin. Saksojen yhdistyessä Helmut Kohl päätti, että Itä- ja Länsi-Saksan markat tulee yhdistää vaihtokurssilla 1:1, mikä johti inflaation kiihtymiseen ja siten Saksan keskuspankin koronnostoihin. Yhdessä 80-luvun kansainvälisen kuplan puhkeamisen kanssa tästä seurasi muille ERM-maille ikävä tilanne: taantumassa korkoja piti nostaa, jotta valuuttakurssit D-markkaan nähtynä pysyisivät ennallaan. Tämä johti itseaiheutettuun taantumaan kaikissa ERM-jäsenmaissa, ja vasta täydellisen luhistumisen kynnyksellä muut maat laskivat valuuttansa kellumaan tai valuuttaputkea löystettiin niin paljon, että kyseessä oli tosiasiallinen kelluminen.

Suomen eliitin kannalta kätevää oli, että syy katastrofista pystyttiin vierittämään Neuvostoliiton romahtamisen, kansalaisten kulutusjuhlan, pankkien riskinoton ja kansainvälisten spekulaattorien piikkiin. Huono puoli tässä syntipukkivalinnassa oli, että varsinainen virhe jäi keskustelun ulkopuolelle, ja samalla saatiin perustelut jatkaa aiemmalla linjalla entistä päättäväisemmin. Ei haluttu nähdä, että nimenomaan markan kytkös tulevaan euroon oli keskeinen ongelman aiheuttaja. Myytti markan vahingollisuudesta oli syntynyt: pienen valuutan pilviä hipova korkotaso, ”soroksien” heiluttamat valuuttakurssit ja valuuttapako.

Kaikissa ERM-maissa poliitikoilla oli sama tilanne, eikä syitä haluttu penkoa loppuun asti. Todennäköisesti monet päättäjistä alkoivat itsekin uskoa saagaan – vaihtoehto omasta virheestä oli liian epämiellyttävä ajatus. Edes Saksan rahapoliittista sooloilua ei julkisesti tuomittu [5, 6, 7, 8, 9, 10].

 

Lisää ”lääkettä”

Lipponen oli tien valinnut, ja päätti elinkeinoelämän johdon myötävaikutuksella jatkaa matkaa eurojunassa ensimmäisten joukossa. Pieni kirjanpitovilppikin tehtiin, että varmasti Maastrichtin kriteerit täytettäisiin [11]. Belgian ja Kreikan luvuthan olivat niin huonot, että niitä ei edes väärentämällä olisi saatu riittävän hyviksi, mutta jäseneksi ne kelpasivat silti. Italiankin tiedettiin olleen sopimaton [12]. 

Asiantuntijat varoittivat kulisseissa, että rahapoliittisista menetelmistä luovuttaessa mitään tasapainottavia mekanismeja ei jää jäljelle – etenkin, kun rahapolitiikan ohella myös budjettipolitiikka lyötiin lukkoon. Jos ei valuuttakurssi, korkotaso tai budjetti pysty joustamaan, ainoa joustava tekijä on kansallisen tason kokonaiskysyntä eli käytännössä työttömyys. Mikäli kyseessä on vielä kaiken lisäksi epäoptimaalinen valuutta-alue, ongelmat vain kärjistyvät. Nämä kaikki olivat taloustieteiden puolelta aivan alkeita ja yleisessä tiedossa – mutta ne päätettiin unohtaa [13, 14, 15].

 

Kuvaavaa on erään anonyyminä pysyttelevän aikalaisen raadollinen kuvaus kulissien takaa. Pahoittelen kielenkäytön rajuutta.

Olin paikalla tilaisuudessa, jossa P. Lipponen Suuri kirosi reaalimaailmaa ymmärtämättömiksi pelleiksi kaikki, jotka yrittivät urputtaa siitä, että Suomen teollisella rakenteella sama valuutta Saksan ja Ranskan kanssa ei ole hyvä idea. Kuulemma sellaisia typeriä apinoita olisi löytänyt halvemmalla Korkeasaaresta. Valitettavasti ei ole tuosta videota eikä äänitallennetta. Nykyaikana joku olisi varmasti kännykkää käyttänyt parhaiden palojen tallentamiseen.

Lipposta v*tutti hillittömästi kun kukaan maksetuista asiantuntijoista ei ollut kyennyt keksimään sitä devalvaatioita ja muita rahapoliittisia elvytyskeinoja korvaavaa lääkettä euroajalle. Siellä oli suljettujen ovien takana melkoista huutoa ja uhkailua parhaaseen demarityyliin. Niinistö vi**uili hillitymmin, mutta hänkin piti ongelmista puhujia yksinkertaisesti typerinä.

LipposPave ja Sale olivat eurooppalaisten kavereidensa kanssa yksinkertaisesti päättäneet, että euro on parasta mitä Suomelle voi tapahtua IKINÄ. Molempien puolueissa ei tuolloin ollut aktiivivaikuttajina ketään laskutaitoista, olivat liian vanhoja tai pentuja. Jyräsivät. Niitä tilaisuuksia, joissa Lipponen huusi kuin palosireeni ja Sale vi**uili ihan urakalla oli useampi kuin yksi. Aika monta.

Eivät muuten koskaan sitten lunastaneet niitä lupauksia, joita devalvaatiomahdollisuuden katoamisesta teollisuudelle vihjailtiin. Unohtuivat heti kun päätös oli tehty. Jos toisia ihmisiä kohtaan tehdyt pahat teot vaikuttavat kuolemanjälkeiseen elämään, niin molemmat palavat varmasti Helvetin tulessa aika kauan.

Demareilla on tässä euroasiassa helkutinmoinen päänsärky siinä, että Paavo Lipponen oli ajamassa eurojäsenyyttä. Nyt sitten nähdään, että talouden ja erityisesti yhteisvaluutan lainalaisuudet purevat tappavasti juuri perinteisiin demariäänestäjiin tai oikeammin heidän työnantajiinsa. Jos Lipponen ei olisi ollut pääarkkitehti yhdessä Niinistön kanssa euroasiassa, niin demarit huutaisivat eurosta eroamista niin, että kitarisat näkyisivät.

Urpilainen on aika huvittavassa saumassa. Pitäisi jotenkin pärjätä oman puolueen vielä hengissä olevan pääministerin "saavutusten" kanssa. Lisäksi aika moni tuon päätöksen aikaisista on vielä aktiivisia ja merkittävissä asemissa. Tuon takia noita lähinnä naurettavan ja säälittävän välillä olevia ulostuloja tulee riittämään jatkossakin.

 

Youtubesta voi vilkaista, miten tasokasta keskustelu oli julkisuudessa. Tyylipisteistä en tiedä, naljailu kuuluu mielestäni poliittiseen peliin, mutta melkoista mielikuvilla ratsastamista hallituspolitiikka tuntui olevan vuonna 1998 eduskunnan äänestäessä eurojäsenyydestä [">16]. Ainakaan tässä mielessä mikään ei ole muuttunut.

 

Vahinko tapahtuu, kun kupla paisuu...

Johtuen monen tekijän onnettomasta yhteisvaikutuksesta Euroopassa (pankkien alhaiset pääomat, julkisen sektorin omistuksessa olevat pankit, valtioiden velkaantuminen pankeille, riskit päin seiniä mittaavat ja määrittelevät Basel-kehikot, valtionvelkakirjojen korkojen muuttuminen lähes samanlaisiksi euromaiden välillä, kehittyneempien euromaiden tarve löytää kysyntää vientisektorilleen ja lainaajia pankkisektorilleen), Euroopassa alkoi mittava yksityisen rahan virta maihin, joihin ei olisi rahaa pitänyt kantaa. 

Euroalueen sisäisten vaihtotase-epätasapainojen paisuessa oltiin tyytyväisiä, eikä ongelmiin haluttu kiinnittää huomiota. Asia halutaan vaieta vieläkin, sillä yhden maan alijäämä on aina toisen ylijäämä. Saksan kauppataseylijäämää ei olisi, mikäli maan teollisuus ei olisi myynyt velaksi nykyisiin kriisimaihin. Tilanteesta varoitettiin, ja esimerkiksi Irlannin kiinteistökupla oli ulkopuolisille tarkkailijoille selvä juttu – mutta mitään keinoja puuttua pankkien antolainaukseen, lainojen kysyntään tai palkkakehitykseen yksittäisissä jäsenmaissa ei ollut.

 

...mutta sen puhkeaminen rampauttaa

Joissakin maissa ongelma alkoi suoraan julkisen sektorin velkaantumisella, mutta pääasiassa ongelma oli yksityisen sektorin velkaantuneisuus. Kun yksityisen sektorin vaikeudet alkoivat kriisimaissa, siirtyi koko ongelma samantien julkisen sektorin ongelmaksi. Verotulojen lasku ja menojen kasvu työttömyyden kääntyessä nousuun ja pankkien muuttuessa konkurssikypsiksi rapautti kriisimaiden valtiontaloudet.

Tästä tuli ongelma Euroopan suurille pankkimaille: Saksalle, Ranskalle ja Hollannille. Näiden maiden pankit olivat luotottaneet kriisimaiden pankkeja ja valtioita, ja ilmeinen riski oli, että nämä luotot olisi jouduttu kirjaamaan alas.  Tämä ei käynyt vaaleihin valmistautuville Ranskalle ja Saksalle, erityisesti koska pankit olivat jo entuudestaan kansallistettu. Käytännössä ruotsalaistyyppinen pankkien pääomittaminen verovaroilla ja omistuksen siirtyminen valtiolle ei olisi onnistunut. Poliittisesti ainoaksi vaihtoehdoksi jäi löytää ongelmaluotoille hyvämaineisia takaajia sekä uusia lainaajia. Siksi kriisiä alettiin kutsua eurokriisiksi, josta vastuussa ovat kaikki euromaat.

Nurinkurisesti tämä tarkoitti, että mm. Iso-Britannian ja USA:n finanssisektoreilla oli mittavat saatavat kriisimaista. Niiden osallistuminen kriisin kustannuksiin jätetiin kuitenkin minimaaliseksi tuon eurokriisirajauksen takia. Tästä alkoi myös Suomen vetäminen mukaan kasvavaan yhteisvastuuseen. Muut hyötyvät, Suomi maksaa – koska ”isien ja äitien työpaikat”. Oletan, että kulissien takana on tapahtunut jotain muutakin: uhkailu, pelottelu, lahjonta, kiristys – tai ehkä sittenkin vain tyhmyys, turhamaisuus ja ”poliittiset syyt”.

 

Lasku kipattiin veronmaksajille

Ilman mahdollisuutta valuuttakurssimuutoksiin ja ns. sijoittajavastuun välttelyn takia korjausmahdollisuuksia ei moniulotteiseen kriisiin juuri ole. Valuuttakurssimuutokset ovat poissuljettu vaihtoehto yhteisvaluutassa, eikä ainakaan toistaiseksi kukaan ole ollut valmis tekemään irtiottoa – ei edes Kreikka. Sijoittajavastuuta eli saatavien alaskirjausta on vältelty kahdesta syystä: on pelätty sijoittajien joukkopakoa, jolloin dominoefekti kaataisi kaikki epävarmat maat ja lopulta myös varmatkin maat, sillä niiden saatavat alkuperäisistä kriisimaista jouduttaisiin kirjaamaan tuolloin alas.

Sijoittajavastuuta hillitsee myös tehokkaasti, että sitä ei juuri enää ole – melkein kaikki kriisimaiden epävarmat saatavat on jo yhteisvastuullistettu. Tapoja tähän on ollut monia, kuten suorat valtioiden väliset lainat, epäsuorat lainat ns. himmeleiden kautta (Euroopan rahoitusvakautusväline EFSF, Euroopan vakausmekanismi ESM), Kansainvälisen Valuuttarahaston myöntämät lainat sekä Euroopan Keskuspankin erilaiset tukitoimet (velkakirjojen osto-ohjelma SMP, hyvin löysäkriteerinen pankkien luototusohjelma LTRO sekä viimeisenä ”rajoittamaton” tukiostolupaus OMT sekä huonommin tunnettu ja salamyhkäinen keskuspankkihätälainaus ELA). 

Kahdessa vuodessa Euroopan pankkijärjestelmässä olleet huonot sijoitukset on kaadettu veronmaksajien niskaan, vaikka kuvio myytiin äänestäjille kriisimaiden tukitoimina. Follow the money, sanoi alkuperäinen tutkiva journalisti. Kun mitään muuta sijoittajavastuuta ei enää ole jäljellä, tappioita on nyt alettu paikata kajoamalla pankkitalletuksiin Kyproksella. Huomattavaa on, että velkataakat ovat koko prosessin aikana vain kasvaneet samalla kun reaalitaloudet ovat jatkaneet kyykkäämistä. Tavallaan ratkaisu on siis siirtynyt koko ajan vain kauemmaksi ja entistä vaikeammaksi, näennäisistä edistysaskeleista huolimatta. Ellei sitten tätä säästölinjaa eli sisäisen devalvaation ja massatyöttömyyden tietä haluta nähdä ”uskomattomana menestystarinana”. Toisaalta kriisitoimien kurjistamispolitiikka ja näennäinen vaihtoehdottomuus edistävät oivasti liittovaltiopäämäärää.

 

Pilatut hedelmät

Eurokriisin kautta ylikansalliset elimet on matkan varrella pilattu totaalisesti. Erityisesti Kansainvälisen Valuuttarahaston poliittinen ohjailu Euroopasta on pilannut toistaiseksi neutraaleimman ja uskottavimman toimijan kansainvälisessä taloudessa. Kippaamalla kriisimaiden ylisuuria velkoja IMF:n piikkiin eurooppalaiset valtiot ovat päättäneet rahoittaa kriisimaita ohi demokraattisen kontrollin, ja nyt IMF:n pääomareservit on sidottu. Suomessa esiintyy paljon puhetta IMF:stä riippumattomana ja ulkopuolisena tahona, jonka ”siunaus” ja mukanaolo tekevät jostain pelastuspaketista järkevän. Juuri siksi Ranska ja Saksa ovat painostaneet sitä – ja onnistuneetkin siinä [17, 18].

 

* * *

 

Vaihtoehdot

 

Euroalueen hajoaminen

Vaihtoehdoiksi jatkon kannalta ei enää paljoa jää. Paluu kansallisiin valuuttoihin olisi kilpailukykyerot tasaavana tekijänä ilmeinen ja historian valossa toimivaksi havaittu ja markkinaehtoinen ratkaisu. Käytännössä se tarkoittaisi tunnustamista, että euro on epäonnistunut, ja johtaisi vaikeisiin neuvotteluihin mm. Eurosystem-keskuspankkijärjestelmän tase-eristä ja vanhojen euromääräisten lainojen kohtalosta. Vähintään väliaikainen shokki olisi odotettavissa, ja olisi epävarmaa, kuinka uskottavaa rahapolitiikkaa häthätää pystytetyt kansalliset keskuspankit pystyisivät harrastamaan hallitunkin eurohajoamisen varmasti synnyttämän talousshokin aikana [19].

 

Liittovaltio

Toinen vaihtoehto olisi liittovaltio, johon kuuluisi ainakin yhteinen velka, budjetti ja tulonsiirrot maiden välillä. Käytännössä tämä tarkoittaisi sitä, että EU:lla olisi päätösvalta kansallisisista budjeteista ja verotusoikeus joko suoraan tai välillisesti, ja näitä varoja käytettäisiin tulonsiirtoihin heikomman taloustilanteen maihin. Koska Eurooppa on epäoptimaalinen valuutta-alue ja kilpailukykyerot ovat tuntuvat, liittovaltioelementtien kokoluokan pitäisi olla huomattavasti esimerkiksi Yhdysvaltojen esimerkkiä suurempia [20].

Jokainen voi arvailla, miten näin eripuraiselta joukolta onnistuisi reilu, tasapuolinen ja markkinaehtoinen liittovaltio, ja miten huonoja kompromisseja velkojat ja velalliset joutuisivat tekemään, että yhteinen linja löytyisi. Euron historia ja asioiden eteneminen tähän asti ei povaa hyvää liittovaltiorakenteelle [21, 22].

 

Vetkuttelemalla (puolittaiseen) liittovaltioon

Kun tarpeeksi kauan odotellaan ja annetaan ihmisten maata uuninpankoilla työttöminä, ennemmin tai myöhemmin kilpailykykyerot maiden välillä vaimentuvat. Aika voi olla todella pitkä ja efekti liian pieni, ja hintana on menetetty sukupolvi, sillä sisäinen devalvaatio on hidas ja raaka keino, eikä esimerkiksi kymmenen vuoden työttömyysputken jälkeen kreikkalainen enää käytännössä kilpaile vaikkapa Saksaa vastaan. Se mahdollistaa kuitenkin hitaan mutta huomaamattoman velkojen alaskirjaamisen – maksuaikoja pidennetään, lainakorkoja lasketaan ja täten mahdollistetaan ylijäämämaiden äänestäjien hämääminen heille lankeavan laskun suuruudesta. Hintana tälle varttiliittovaltiolle on pitkäkestoinen, mutta laimea taantuma paremmissa maissa, ja täydellinen katastrofi kriisimaissa [23, 24]. Bonuksena surkea talouskehitys voi väsyttää liittovaltion vastustajat ja mahdollistaa Brysselin komentotalouden jonkin ajan kuluttua.

 

Rahapoliittinen diaspora

Halutessaan EKP voisi suunnitella erilaisilla menetelmillä rahapoliittisia toimia, joiden vaikutukset ulottuvat vain tiettyihin maihin. Osittain tästä olikin jo kyse LTRO-luottojen ollessa kyseessä, mutta lisää on varmasti tulossa. Pirstaloituva rahapolitiikka saattaa tarvita tuekseen jonkinasteisia pääomakontrolleja – kuten esimerkiksi nyt on Kyproksella käytössä. Tällöin eliitin kasvot säilyisivät, sillä euro pelastuisi nimenä, vaikka sen idea olisi tuhottu.

 

Jokeri

Suomella oli aikoinaan vaihtoehtona lähteä alussa pois. Rohkeutta tai älyä siihen ei löytynyt. Yhteisvastuullistamisen myötä lähteminen omille teille on huomattavasti vaikeampi prosessi. Se ei ole kuitenkaan kokonaan poissuljettu vaihtoehto. Muitakin lähtijöitä voi tulla. Saksan vaalien jälkeinen maailma tulee varmasti olemaan mielenkiintoinen.

 

Oma toive

Nykyisen kohti liittovaltiota tapahtuvan vetkuttelun ja jatkuvan veronmaksajien rankaisemisen sijaan olisi hyvä käydä asiallinen keskustelu siitä, mikä on tilanne, mitkä ovat mahdollisuudet, tavoitteet ja keinot päästä näihin tavoitteisiin. Kansa ymmärtää kyllä, kun sille selitetään. Tahot, jotka kertovat, että euro on menestystarina, Kreikka maksaa velkansa ja että vastuuta pitää kantaa eivät ole uskottavia tai järkeviä. Tuollaiset väitteet ovat inhottavalla tavalla populistisia ja tosiasioiden vastaisia. Rehellisyys olisi hyvä yhteistyön ja uuden ajan alku. Ja tunnustaminen, että virheitä sattuu – demareillekin.

 

[1] When Can We All Admit the Euro is an Economic Failure?

http://economistsview.typepad.com/timduy/2013/04/when-can-we-all-admit-t...

[2] Europe in Brief

http://krugman.blogs.nytimes.com/2013/04/15/europe-in-brief/

[3] Lehdistöneuvos: Erkko käänsi Hesarin EU-myönteiseksi

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2012050815545686_uu.shtml

[4] Pekka Karhuvaara pitää lähtöä lehtitalojen yhteiseen EU-kampanjaan virheenä, joka haisi pahalle

http://www.verkkomedia.org/news.asp?mode=2&id=1287

[5] ERM at 'breaking point'

http://www.independent.co.uk/news/erm-at-breaking-point-bundesbank-refus...

[6] Black Wednesday

http://en.wikipedia.org/wiki/Black_Wednesday

[7] Krugman: Currency Crises

http://web.mit.edu/krugman/www/crises.html

[8] Interpreting the ERM Crisis: Country-Specific and Systemic Issues

http://ideas.repec.org/p/cep/cepdps/dp0321.html

[9] The EMS Crisis in Retrospect

http://ideas.repec.org/p/nbr/nberwo/8035.html

[10] Talouspolitiikan virheet laman taustalla. Suomen 1990-luvun kriisin syyt ja seuraukset lamatutkimuksen valossa

http://www.vatt.fi/ajankohtaista/tiedotteet/tiedote/news_3190_id/72

[11] Nolo totuus Suomen ehdottamista kriisilääkkeistä

http://www.taloussanomat.fi/jan-hurri/2012/08/19/nolo-totuus-suomen-ehdo...

[12] Operation Self-Deceit: New Documents Shine Light on Euro Birth Defects

http://www.spiegel.de/international/europe/euro-struggles-can-be-traced-...

[13] "Emua mahdoton perustella taloudellisilla hyödyillä"

http://www.kauppalehti.fi/5/i/talous/uutiset/avoinarkisto/trindex.jsp?xi...

[14] Revenge of the Optimum Currency Area

http://krugman.blogs.nytimes.com/2012/06/24/revenge-of-the-optimum-curre...

[15] Impossible trinity

http://en.wikipedia.org/wiki/Impossible_trinity

[16] Euroon vai ei? Kiihkeää sanavaihtoa vuonna 1998

[17] The IMF needs to overcome its bipolar personality

http://finance.fortune.cnn.com/2013/04/19/imf-mohamed-el-erian/

[18] Time for a transparency revolution at the IMF

http://ftalphaville.ft.com/2013/04/19/1466472/guest-post-time-for-a-tran...

[19] Exit Special

http://morelivers.blogspot.fi/2012/08/exit-special.html

[20] Euroliittovaltio ja suomalainen veronmaksaja

http://jhuopainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/122412-euroliittovaltio-ja-su...

[21] Eurokriisi on monin eri tavoin luottamuskriisi

http://yle.fi/radio1/asia/brysselin_kone/eurokriisi_37932.html

[22] Dokumenttiprojekti: Harmaa eminenssi

http://areena.yle.fi/tv/1866182

[23] How Europe Can Muddle Through Its Crisis

http://www.piie.com/publications/print.cfm?ResearchId=1723&doc=int

[24] Muddling through means deepening crisis for the euro zone

http://www.creditwritedowns.com/2011/07/muddling-through-in-europe.html

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

45Suosittele

45 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (55 kommenttia)

Käyttäjän SepSaa kuva
Seppo Saari

US on hyvä foorumi kerrata tuo teksti.
Toisaalta sen tuoreutta lisää sekin, että kun IMF myönsi virheitänsä v:lta 2011 talouskomissaari Olli Rehn tulkitsi defensiivisen hyökkäävästi tuon myönnön merkiksi siitä, että IMF yrittää kipata ongelmia EU:n ja komission niskaan.
http://www.taloussanomat.fi/politiikka/2013/06/07/...
Ehkä olisi ollut fiksumpaa vain todeta: "Kyllä komissiokin on tehnyt virheitä jo vuosia"?

Käyttäjän jhuopainen kuva
Juhani Huopainen

Onko kukaan elinkeinoelämän huippuvaikuttaja, suomalainen huippupoliitikko tai virkamies koskaan erehtynyt? Tuskin.

Kuuleehan tämän täällä palstallakin. Kun maan kilpailukyky on rapautunut, elinkeinoelämän mielestä ongelma on AY-liikkeessä ja valtion toimissa. Eurossa ei tietenkään ole mitään vikaa, vaikka asia on aivan ilmiselvä.

Elinkeinoelämä käytännössä siis paljastaa, että ajatus on ollut heidän, ja että he eivät osaa tai halua virheitään tunnistaa. Siksi edessä olevasta vaelluksesta tulee hyvin raskas.

Käyttäjän sirpaabdallah kuva
Sirpa Abdallah

Niin ja Ranskan presidentti Hollande on kertonut Japanin matkallaan eurokriisin olevan taaksejäänyttä elämää. Kriisi on kuulemma ohi. Teidän pitää Japanissakin tuo tiedostaa. Mitä ihmettä. Miksi ei näy kriisimaissa vaan kriisi sen kun syvenee. Näkyy kyllä jo meilläkin.

http://www.taloussanomat.fi/talouskriisi/2013/06/0...

Euro valuuttana ei voi todellakaan toimia näin erilaisten lähtökohtien maissa kuin mitä alueeseen kuuluu. Kun maat itse eivät voi säännellä valuutan arvoa omaan talouteensa, niin ainoaksi keinoksi jää hyvin voinnin alasajaminen erilaisten menojen leikkausten ja veron korotusten avulla.

Ensi askelmerkit tästä on nyt nähty jo meilläkin. Budjetin eri momenteilta on menoja ensi alkuun leikkurilla otettu tasaisesti. Ja myöhemmin lisää. Eikä loppua ole vielä näkyvissäkään. Tosin joitakin runsaammalla kädellä kuten puolustusmenoista. Puolustus ei kaiketi ole hallituksen tärkein alue. Valtion velka lisääntyy huimaa vauhtia.

Miksi ei ole pohdittu vakavasti omaan valuuttaan siirtymistä (kiinnostaako ainoastaan PS:a), jolloin voimme itse hoitaa talouttamme ja työllisyyttä omista lähtökohdistamme. Nyt lisääntyy vain työttömyys joka on yksinomaan seurausta eurosta ja myös EU:sta. Vielä parempi on erota myös EU:sta jolloin ei tarvitse ottaa vastaan sellaisia direktiivimääräyksiä joilla on vain negatiivinen vaikutus maallemme. Viisautta on olla "oman maan herra". Päättää oman maan asioista maalle sopivilla tavoilla. Maamme talous ei ole verrannollinen etelä eurooppalaisiin maihin. Ilmastokin on aivan erilainen.

Käyttäjän susijumala kuva
Henri Alakylä

Rehnin heitto, että muistaa madame Lagarden vastustaneen velkajärjestelyjä Kreikassa alkuun on sikäli outo, ettei madame Lagarde ole sitä Kreikan maaraporttia (jossa saneerauksiin otettiin kantaa) kynäillyt, vaan liuta IMF:n "rivimiehiä".

Käyttäjän jhuopainen kuva
Juhani Huopainen

IMF:n potkut saanut edellinen pääjohtaja Strauss-Kahn oli valmistautumassa Ranskan presidentinvaaleihin. Ranskalaispankkien saatavien varmistamiseksi oli luonnollista, että kyseistä linjaa ajettiin. Myös Merkel painosti Eurogroup-kokousten alla IMF:ää siivoamaan raporttejaan sen mukaiseksi, että Kreikka olisi muka kestävällä tiellä.

Rehn yrittää selittää, että komissiolla ei ollut osaa eikä arpaa kuvioon. Ehkä näin olikin. Se vain tarkoittaa myös kääntäen sitä, että koko komissio on typerä, pihalla oleva suurten maiden poliittisten johtajien sätkynukke. Ja se myös tarkoittaa sitä, että ei ole olemassa mitään "Eurooppaa", vaan kansallisia intressejä.

Tämä "kansalliset intressit" ei tietenkään koske Suomea, koska "Lehman", ja Kataisen mitali Merkeliltä.

Lauri Korhonen

Kuka yksinäinen ministeriaihiossa Lipposen takana puree kynsiään kuka tunnistaa?

Pimeää pelottelua. Mitä mahtaa Lipponen tarkoittaa "möröt seinällä".

Käyttäjän jhuopainen kuva
Juhani Huopainen

Tarkoittanet tätä:
Viestin vastaanottanut Oulun nuorisolautakunnan puheenjohtaja Liisa Jaakonsaari (sd) oli juhlasta huolimatta apeana, sillä hänen mukaansa todellisuudessa neuvostovastaisuus oli lisääntynyt ja oikeistovoimat olivat aktivoituneet.
”Nuoriso tuomitsee ne, jotka sanoillaan kiihottavat sotaan”, jylisi Jaakonsaari ja lähetti viestin edelleen Raaheen ja rannikkoa pitkin Vaasaan, mistä se jatkoi matkaansa, välillä pienkoneen siivin aina Varsinais-Suomeen saakka.
http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/muistatko-...

Ihmiset eivät muutu. Vain rakkauden kohde muuttuu.

Käyttäjän jounisnellman kuva
Jouni Snellman

Nuoren Lipposen tulkinta YYA-sopimuksesta oli todellinen mörkö seinällä ja tankki kotikadulla. Kun janajevit ja muut pantiin vankilaan oli pakko ryömiä Helmut Kohlin suureen syliin.

Käyttäjän jounisnellman kuva
Jouni Snellman

Kiitos, hyvä ja selkeä juttu. Kun nyt EKP-mies Jörg Asmussen ja muut ajavat pankeille valvontaa ja sääntelyä maksukyvyttömyyden varalta, jutustasi saa sen käsityksen, että kaikki on jo myöhäistä vastuiden siirryttyä veronmaksajien piikkiin. Olenko väärässä?

Käyttäjän jhuopainen kuva
Juhani Huopainen

Ei mikään ole koskaan myöhäistä, mutta vaikeampaa.

Johannes Kytö

Onko Suomi ainoa Pohjoismaa jossa valuutta muuttui Euroopan Unionin myötä ilman neuvoa antavaa kansanäänestystä?

Käyttäjän jhuopainen kuva
Juhani Huopainen

Muut Pohjoismaat eivät lähteneet mukaan (Tanskalle ja Ruotsille riitti 90-luvun alun kokemukset). Islantia ja Norjaa ei olisi voinut koko kuvio kiinnostaa pätkääkään. Oli se elinkeinoelämä innoissaan Ruotsissakin, mutta melkoisen hiljaa ovat kuitenkin olleet viime vuosina. Ehkä se on se pidempi kulttuurihistoria vai mikä lie siellä.

Käyttäjän KimmoSainio kuva
Kimmo Sainio

No, hyvä ettei UK tullut mukaan Euroon. Maa on yhtä pahasti velkaantunut kuin Espanja ja niiden vaihtotaseen alijäämä on Euroopan pahimpia. Ei oo oma valuutta hirveesti auttanut, syvälle suohon pääsee millä valuutalla tahansa jos ei reaalitaloudesta pidä huolta.

Käyttäjän jhuopainen kuva
Juhani Huopainen Vastaus kommenttiin #30

Pankkitalous ja kiinteistökupla. Onneksi heillä on kelluva valuutta. Punta on heikentynyt euroa vastaan 1.45-tasolta 1.15-tasolle. Ei mene investointeja sinne, eikä vienti vedä. Huomaa, että korkotaso on pysynyt alhaisena, kiitos oman valuutan. Hyvä opetus oman valuutan merkityksestä. Vaihtotasekäppyrän kehitys on melko yhtenevä Suomen kanssa. 90-luvun kelluttamisen jälkeen vaihtotase kääntyi plussalle, kunnes kääntyi laskusuuntaan 90-luvun lopulla - Suomessa vaihtotase kääntyi vasta IT-krapuloissa 2002 laskuun.

Olet aivan oikeassa, oma rahapolitiikka ei ratkaise kaikkia ongelmia. Ei kai kukaan muuta ole väittänytkään. Globaali taantuma satuttaa kaikkia yhtälailla, mutta omalla rahapolitiikalla sen läpi luoviminen nyt vain on helpompaa. UK ei ole Espanja. Miksi Suomi haluaisi olla Espanja, ei mene minulla jakeluun.

http://www.tradingeconomics.com/united-kingdom/cur...
http://www.tradingeconomics.com/finland/current-ac...
http://www.xe.com/currencycharts/?from=GBP&to=EUR&...

Käyttäjän KimmoSainio kuva
Kimmo Sainio Vastaus kommenttiin #31

Oman valuutan merkityksestä:
-Standard & Poors perusteli Latvian tämänpäiväistä luottoreittauksen nostoa sillä että ovat siirtymässä Euroon jolloin valuuttariskit pienenevät. Voisiko tuosta sitten päätellä että pienehköillä valtiontalouksilla oma valuutta on merkittävä riski?

UK'n vaihtotasekäppyrän yhteneväisyyttä Suomen kanssa en allekirjoita ollenkaan, ennen kuin olet Suomen vaihtotaseesta poistanut Nokian merkityksen. Suomen talous on niin pieni, että sillä on radikaali merkitys, kuten hyvin tiedät. Sitä paitsi UK'n julkisen velan kasvu on aivan eri hehtaarilla Suomen kanssa. Samaten kuin heidän jo nyt kumuloitunut ulkomaan velkansa. Jos UK tosiaan saa olla tyytyväinen heidän oman valuuttansa apuun, niin missä hitossa on yksikin positiivinen tulos?

Oma valuutta ei ratkaise kaikkia ongelmia, mutta oikea kysymys on mitä ongelmia se ratkaisisi ja ovatko edut haittoja suuremmat?

EDIT:
http://www.economist.com/blogs/graphicdetail/2013/...
http://www.bbc.co.uk/news/business-21846044

(Reuters) - Standard & Poor's on Monday raised its sovereign credit rating on Latvia to BBB-plus from BBB citing the expected adoption of the euro as its official currency in January 2014.

"We anticipate that becoming a member of the monetary union would reduce Latvia's foreign exchange risks and improve its monetary flexibility," S&P said in a statement.

Käyttäjän KimmoSainio kuva
Kimmo Sainio Vastaus kommenttiin #32

Ei tarvita suurta ajatusloikkaa ajatella S&P rating policya käänteisesti:
- Jos pieni talous, vaikka SUomi, siirtyisi omaan valuuttaan niin vastaavasti riskit kasvaisivat. Tällöin voimme laskea korkojen nousua eroamisen haittapuolelle credit ratingin downgrade-olettaman takia. Valtiomme velanotolla kustannukset voivat olla tuntuvatkin.

Käyttäjän jhuopainen kuva
Juhani Huopainen Vastaus kommenttiin #33

Totta. Arviot menevät tällä hetkellä ristiin eri tahoilla. JP Morgan arvioi aiemmin, että Suomen korot voisivat markkaan siirryttäessä laskea hieman - lainakorot ovat myös alttiita kasvunäkymille, mitkä vaikuttavat luonnollisesti takaisinmaksukykyyn. Lisäksi mikäli maahan virtaa investointeja tai vienti elvähtää markan myötä, tai lisää kriisivastuita ei tulisi niskaan, velanoton tarve voisi olla myös pienempi euron ulkopuolella, jolloin velanhoitokustannukset jäisivät pienemmiksi, vaikka korkoprosentti kasvaisikin.

Tämä on nyt inhottava ongelma, että kukaan ei ole tosissaan laskenut näitä, ja vaikka olisikin, mitään varmaa ei voi etukäteen sanoa. On vain aikaisempia keissejä valuuttakytkösten puruista - ja pääsääntöisesti asiat ovat siirtymäkauden (n. vuosi) jälkeen menneet parempaan suuntaan.

Pelkästään kriisivastuiden ja keskuspankkiriskin eliminointi olisi merkittävä hyöty, mutta sen todellista arvoa on erittäin vaikea mitata, ja neuvottelut olisivat poliittinen prosessi, jonka lopputuloksista ei pysty oikein mitään sanomaan.

Käyttäjän jhuopainen kuva
Juhani Huopainen Vastaus kommenttiin #32

Suomen / UK:n vaihtotaseen käyrän muoto on sama, mutta siitä pitäisi poistaa Nokia, olemme samaa mieltä. Toisaalta, saman logiikan mukaan pitäisi poistaa pankkien pääomittamiseen valuvat miljardit Englannin vaihtotaseesta.

Peräänkuulutat yhtä positiivista omasta valuutasta, etkä näe metsää puilta. Englannin talous on lukujen valossa Espanjan luokkaa olevissa ongelmissa (asuntokupla, pankkikriisi), mutta sen lainahanat pysyvät auki matalalla korkotasolla, siitäkin huolimatta, että punta on heikentynyt tuntuvasti markkinoilla. Lisäksi UK voi toteuttaa jenkkityylistä QE:ta. Jotenkin outoa, että edes otat tämän esimerkiksi. Espanjan ja UK:n tilanteiden perusteella näkemykseni oman rahapolitiikan eduista on kiistaton UK:n hyväksi.

Ei mikään valuuttajärjestelmä suojaa pankkien hölmöilyltä. Korkeintaan kelluva valuutta hieman hillitsee isoimpia hölmöilyjä, mutta sekin voi ajoittain toimia feedbackkia vahvistavana.

Latvian keissistä: en ole missään kohtaa väittänyt, että yhteisvaluutasta ei olisi mitään hyötyjä. Hyötyyhän Saksakin itselleen hyvin edullisesta vaihtokurssista. Latvialle eurokriteerit ovat hyvä syy pitää maan fiskaalitilanne ja inflaatio hyvällä tolalla. Valuuttakurssiriskit ovat ikävä asia ja tulevat kalliiksi.

Samaa mieltä siitä, että ovatko edut haittoja suuremmat, on oleellinen kysymys. Siksi mielestäni oli hyvä, että otit UK:n esiin. Ainakaan euroon heitä on turha houkutella. Stubbin lausuntohan oli lähinnä tarkoitettu euroalueen sisäpoliittiseen käyttöön.

Käyttäjän KimmoSainio kuva
Kimmo Sainio Vastaus kommenttiin #34

Niin, enpä usko että UK'ta kovasti kannattaisi houkutellakaan, meidän näkökulmasta.

Nokian poistaminen vertailumielessä on motivoitua sen takia ettei Nokian kompuroinnilla ole pienintäkään syy-yhtymäkohtaa (taisin keksiä uuden sanan) yleisen taloustilanteen/suhdanteen kanssa. UK pankeilla taas on.

Voi olla että oma valuutta UK'n kokoisella markkinalla voi olla eduksi. Juuri esim. Espanjaan verraten näin näyttäisi olevankin. Pienellä alueella kuten Latvia (tai vaikka Suomi), edut vs haitat ovat erilaiset.

Käyttäjän jhuopainen kuva
Juhani Huopainen Vastaus kommenttiin #35

Tuo kokokysymys on tärkeä. Suomi on siinä rajoilla, mutta ehkä hieman liian pieni valuutta-alue olisi mielestäni parempi kuin liian suuri ja huonosti toimiva valuutta-alue.

Making eurozonians, or not – The Financial Times
All the chart does is track how ‘different’ countries are from each other in a range of monetary unions which never existed, or are long dead, compared to the eurozone. ‘Different’ means scores on a hundred or so factors taken from the World Economic Forum’s Global Competitiveness Index, from GDP per capita to judicial independence to available airline seat kilometres. The result speaks for itself.
http://ftalphaville.ft.com/blog/2012/05/02/985091/...

Just about anything makes more sense than the euro zone – The Washington Post
http://www.washingtonpost.com/blogs/ezra-klein/pos...

JP Morganin artikkeli
https://www.dropbox.com/s/z08slf4vh4hf4ty/05-02-20...

Käyttäjän TapaniPollari kuva
Tapani Pollari

Vai "väsäsit"? :)
Minusta tuo on ihan jotain muuta. Hieno kokonaisuushan tuo on.

Käyttäjän KimmoSainio kuva
Kimmo Sainio

Ansiokas ja hyvä kirjoitus Juhani!

Ikuinen optimisti haluaa kertoa taas valosta tunnelin päässä taatusti tunteita herättävästä Kreikasta:

- Kreikan primääritase enää 984 miljoonaa euroa pakkasella Tammi-Toukokuun jaksolla
- Velanhoitokulut mukaanlaskettuna valtion budjetti vielä 3,8 miljardia pakkasella, mutta kuitenkin 3,2 miljardia paremmin kuin budjetoitu, siis tammi-toukokuun jaksolla

http://www.ekathimerini.com/4dcgi/_w_articles_wsit...

Käyttäjän jhuopainen kuva
Juhani Huopainen

Hieno homma. Nyt ei varmaan tarvitse sitten Kreikan velkoja uudelleenjärjestellä ja Suomen ottaa tappioita.

EDIT: Ja kiitos kehuista. Syklit ovat sen verran nopeita, että enää ei voida käyttää 20 vuotta per myytti jälkipyykkien vatvomiseen. Ihan kaikki ei ole mennyt putkeen eurossa, tästä varmasti sekä kannattajat että vastustajat ovat samaa mieltä. Mahdollisimman avoin, jopa raaka analyysi on pakko tehdä, että ne kipupisteet tulevat keskustelun alle.

Olen ymmärtänyt, että euron kannattajilla ei ole mitään muuta ratkaisua kuin sisäiset devalvaatiot. Tämä on myös EK:n Riskin esittämä kanta.

Käyttäjän KimmoSainio kuva
Kimmo Sainio

Jep, avoin keskustelu olisi hyväksi. Myönnän kyllä että valuuttayhteistyössä on tehty pahoja mokia, mutta kyllähän ympäristössämme on tapahtunut myös paljon, samanaikisesti eurossa olomme kanssa, joilla on paljon suurempi mekritys esim. Suomen talouteen. Ja kun asioita tarkastellaan niin olisi tarpeen ottaa muitakin muuttujia huomioon.

Mulla on vähän hoppu tänään, mutta katson illemmalla kehittyykö täällä mukavaa debattia ja liityn sitten mukaan.

Käyttäjän susijumala kuva
Henri Alakylä

Hehkutellaan primary surplussilla kuten Wolfgang Münchau FT:ssä, jooko?

"Without a realistic prospect of eventual debt relief, however, Greece will have a rational economic motive to leave the eurozone once it has achieved a primary surplus and undertaken labour market reforms that enable it to benefit from a devaluation and a default. This moment has not arrived but is coming closer."

Jos ei oteta tappioita niin Kreikan päästyä primääritaseensa kanssa plussalle se voi tarjota lämmintä kättä velkojilleen ja pyörittää omaa yhteiskuntaansa vapaana velkarasitteesta.

Kuka meistä suomalaisista haluaisi maksaa asuntolainojaan takaisin, jos ei ole pakko?

Olavi Herghen

Tarkoittaako tämä, että Suomen ei tarvitse enään ikinä koskaan pääomittaa EVM:ia?

Käyttäjän VesaVkev kuva
Vesa Väkevä

Lieneekö Kreikan velka-ajan pidennyksillä tukipakettimaille mitään merkitystä? Olisi oleellista tietää Kreikan velkamäärä.

Käyttäjän KimmoSainio kuva
Kimmo Sainio

KOrjatkaa jos olen väärässä, mutta mun mielestäni Kreikalle annettiin korkovaputus 10 vuoden osalta. JOs näin on, itse primääritaseeseen ei titenkään mitään vaikutusta, mutta kokonaistase olisi ollut pahemmin pakkasella.

Käyttäjän jhuopainen kuva
Juhani Huopainen Vastaus kommenttiin #21

Tilanne on nyt kuitenkin se, että IMF ei suostu enää lapioimaan hyvää rahaa huonon perään ennenkuin velkataakkaa leikataan.

Käyttäjän ollimakkonen kuva
Olli Makkonen

Täältäkin tulee yläpeukkua tälle kirjoitukselle.

Oletko missään vaiheessa vielä ottanut siihen kantaa, miten esimerkiksi Kreikan ero eurosta käytännössä voitaisiin toteuttaa? Ongelmana tässä olisi ainakin se, että eikö kaikkien eurojen voisi uskoa pyrkivän ulos maasta, jolloin pääoman liikkeelle pitäisi tehdä melko rankkojakin esteitä.

Käyttäjän jhuopainen kuva
Juhani Huopainen

Tämä teksti ei nyt niinkään liity Kreikan exitteihin tai velkasaneerauksiin, vaan poliittiseen prosessiin eurojäsenyyden ja eurokriisin hoidon taustalla.

Kirjoitin aiemmin jotain lyhyesti Kreikasta (maistuu libertaarille aivan varmasti) (EDIT: olitkin nähnyt tämän jo, sori)
http://jhuopainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/118476-...

ja exit-raportteja olen linkitellyt erikseen. Jonkinlainen tiivistelmäkooste exit-raporteista olisi kyllä paikallaan.
http://morelivers.blogspot.fi/2012/08/exit-special...

Käyttäjän SepSaa kuva
Seppo Saari

Kun Suomen valtiontakaukset Kreikkaan ulottuvat vuoteen 2070, on todella ikävää, että 99-vuotias Katainen ja 95-vuotias Urpilainen joutuvat kantamaan poliittista vastuutaan vielä vanhuksina samalla, kun nykyinen nuori polvi makselee Suomen luottotappioita ja velkoja.
Näin käynee "poliittisista syistä". Tosin siinä välissä ehtii tapahtua yhtä ja toista...

Käyttäjän TapaniPollari kuva
Tapani Pollari

Menneet on menneitä.

Kreikka I & II = 240 miljardia.
Irlanti I = 85 miljardia.
Portugali I = 78 miljardia.
Espanja I = 100 miljardia.
Kypros I = 10 miljardia.

Katse tietysti pitää olla tulevaisuudessa.

Slovenia.
Ranska.
Italia.
Kreikka III.
Espanja II.
Portugali II.
????? I & II.

Käyttäjän jhuopainen kuva
Juhani Huopainen

Irlannin EKP on jo monetisoinut pitkälti. Siitä ei kamalasti meteliä pidetty.

Käyttäjän KimmoSainio kuva
Kimmo Sainio

Irlannin lainanhankintahan onnistuu jo mukavasti markkinoilta, joukkovelkairjalainojen yieldin (10v) olleesa 4% hujakoilla. Muistatko millä korolla EU/IMF lainasi Irlannille? Jos kohta markkinaraha on halvempaa niin hoitavat varmaan etuajassa tuon köntän pois, eihän sitä silloin kannata roikottaa. Samalla monien Irlantia menetettynä casena pitävien unet on samalla rauhaisempia.

Käyttäjän jhuopainen kuva
Juhani Huopainen Vastaus kommenttiin #40

EKP monetisoi Irlannin velat, eli luototti yhteisestä pussistamme Irlantia.

Käyttäjän KimmoSainio kuva
Kimmo Sainio Vastaus kommenttiin #44

Kyllä. Varsin onnistunut operaatio meidän näkökulmastamme.

Käyttäjän jhuopainen kuva
Juhani Huopainen Vastaus kommenttiin #48

Jep - maksettiin Irlannin pankkien tappiot yhteisestä pussista. Onnistuneen tästä operaatiosta saa oikeastaan vain sillä näkemyksellä, että irlantilaispankkien velkakirjojen nollaantuminen olisi laukaissut systeemikriisin. Sitähän me emme voi tietää. Pankkikriiseissä tuppaa aina käymään niin, että "kansa maksaa", ei siinä mitään. Parempi tämä monetisointi oli kuin vaikkapa pääomitus EU:n kautta.

Käyttäjän jariojala kuva
jari ojala

Minulla on seuraavanlainen mielikuva eurosta.

Euro on kuin lautahökkeli, joka palaa. "Omistajat" paikkaavat palavia seiniä uusilla laudoilla; uudet laudat palaneiden tilalle. Riittävällä naputtelulla uudet laudat pitävät seinät hetkellisesti pystyssä. Toisaalta kaikki odottelevat suurta vesisadetta joka sammuttaisi palon (pelastus on siis korkeemman käres, kuten pohojalaaset ruukaa sanoa). Lopputulosta, jossa koko rakennelma palaa maan tasalle pelätään kuin ruttoa, sillä silloin kaikki on menetetty, niin vanhat kuin uudet rakennelmat. Oman edun nimissä poliitikkojen kannattaa jatkaa suurta uhkapeliään, sillä romahtaneesta kasasta saattaa löytyä monen poliitikonkin hiiltyneet jäännökset.

Varoja on syydetty palavaan kasaan niin paljon, ettei nyt ole muuta vaihtoehtoa kuin odotella pelastavaa rankkasadetta suurine vesimassoineen.

Toisaalta vettyneelle perustallekin on vaikea rakentaa. Kannattaisikohan nyt kuitenkin etsiä uusi "tontin" paikka?

Arhi Kuittinen

Ihmiset valitsevat epäpoliittisuuden ja horteisen torjunnan ajankohtaisille polttavuuksille - koska poliittiset valheet ovat kasvaneet valtaviksi.

Ihmiset todella luulevat että poliitikot ovat vastuussa valinnoistaan. Eivät ole.

Me olemme.

Eliitti on pedannut oman pelastuslauttansa sisäpiirin pelastusrenkailla.

Liittovaltioviroilla.

Käyttäjän TapaniPollari kuva
Tapani Pollari

Meidän kuuluu kantaa vastuu poliitikkojen vastuuttomuudesta.
Nyt kyllä ne huutaa vastuunkannon perään myös Perussuomalaisia, jotka ei ole edes olleet sotkemisessa mukana.

Käyttäjän jukkamikkola kuva
Jukka Mikkola

Olen tuonut tämän ”Kiihkeää sananvaihtoa”- videon muutamaan kertaan esille omissa kommenteissani ja se on muodostunut todelliseksi klassikoksi.
Toivon vilpittömästi pääosan esittäjille (Lipponen ja Niinistö) pitkää ikää, jotta he ehtivät näkemään seuraukset vanhan tutun ”syyn ja seurauksen lain” mukaan.

Ikävä tosiasia on nyt se, että meillä on vallalla seurannaisvaikutuksena tämä uusi taloudellinen oppisuunta ”Katais-Urpilaisuus”, joka jatkuu ainakin seuraaviin Eduskuntavaaleihin saakka.

Erikoista tälle ”oppisuunnalle” on se, että siihen ei tarvita lainkaan taloudellisia opintoja ylemmistä korkeakouluopinnoista puhumattakaan. Miljardiluokan ”tulonsiirrot” käyvät siitä huolimatta käden käänteessä vuodesta vuoteen.

Käyttäjän jhuopainen kuva
Juhani Huopainen

En keksi tuohon mitään muuta selitystä kuin aakkosviraston painostuksen. Jeesuksen voimalla ja hyväveli-hengessä.

Käyttäjän jussijaakkola kuva
Jussi Jaakkola

Onko "maailmanlaajuinen yksi valuutta" pois suljettu vaihtoehto? Nythän useat valuutat on sidottu dollariin pitkälti johtuen öljystä. Tosin poliitikoiden ja muiden yhteiskunnan merkittävien tahojen näkökulmasta tuo on huono juttu, koska silloin pitäisi tehdä ne vaikeat ja ikävät päätökset heti eikä työntää niitä eteenpäin, kuten nyt tehdään.

Käyttäjän jhuopainen kuva
Juhani Huopainen

Miksi sellainen pitäisi ottaa käyttöön? Miksei yhtä hyvin samat tuntipalkat maailmanlaajuisesti? Tai vaikka yksi maa? Ei realististista, ei mainittavia hyötyjä, älyttömät haitat.

Olen kyllä näitäkin puheita kuullut, mutta lähinnä älyttömimpien eurointoilijoiden suusta.

Mitä vaikeita ja ikäviä päätöksiä maailmanvaluutta muka pakottaisi päättäjiä tekemään?

JPK Jäntti

Ansiokas kirjoitus ja kertaus euron lyhyestä historiasta.

Alkua täydentäisin rahamarkkinoiden vapautuminen osalta. Rahamarkkinoiden vapautuminen 80-luvulla oli välttämättömyys, joka oli jo hyvää vauhtia tapahtumassa kontrolloimattomasti ennen käytännössä jälkijättöisiä päätöksiä. Päätöksissä tehtiin myöhemminen ajatellen suuri virhe siinä, että vapauttaminen koski vain rahamarkkinoita, ei valuuttamarkkinoita. Valuutta-ajattelu oli fiksautunut Kuhlbergin vahvan markan politiikkaan.

Jo tuolloin oli kuitenkin itsestäänselvää, että rahamarkkinat ja valuuttamarkkinat ovat kuin paita ja peppu - eli erottamattomat. Ei voi vapauttaa toista ja säännöstellä toista. Jonkin verran Suomen Pankin säännöstelylinja löystyikin 80-luvun lopussa ja 90-luvun alaussa ennen romahdusta. Edelleen tuolloin hyvin yleisesti monet kuvittelivat, että pieni sopiva piiri päättäjiä voisi päättää devalvaatiosta siten kuin aikaisemminkin.

Järkytys olikin sitten sitä suurempi, kun näin ei ollutkaan. Pieni maa ja valuutta on kuin lastu laineilla kun isot toimivat. Toisin sanoen omaan valuuttaa liittyy tietenkin myös paitsi kustannuksia niin myös riskejä joita ei ole valuuttaliitossa.

Käyttäjän jhuopainen kuva
Juhani Huopainen

Olen eri mieltä - en näe kelluvan valuutan aiheuttamia kustannuksia ja riskejä niin merkittävinä, ja ongelma on myös valuuttaliitoissa koko rahapolitiikasta luopuminen.

Omassa valuutassa sopeutetaan rahapolitiikka olosuhteisiin. Valuuttaliitossa joudutaan sopeuttamaan olosuhteet vallitsevaan rahapolitiikkaan.

Petteri Sahinjoki

Velkaantumisen SYYHYN (yksityinen velkaperusteinen raha- ja pankkijärjestelmä) ei tässäkään blogissa taas puututa lainkaan:

Nykyään raha on yksityisten pankkien luomaa korollista velkaa, mutta korkoa vastaavaa uutta rahaa ei luoda eikä laiteta kiertoon. Siksi maailmassa on enemmän velkaa kuin kierrossa olevaa rahaa. Tästä johtuen on aina joku joka ei kykene maksamaan velkojaan, joten materiaalinen omaisuus ulosmitataan tai kansallisomaisuus yksityistetään.

Lisäksi rahaa poistuu kierrosta, kun velkaa maksetaan takaisin liikepankille. Näin saadaan aikaan deflaatiouhka, ja entistä enemmän valtaa noille yksityisille rahanluojille (ns. niskalenkki), kun päästään tämän systeemin vääjämättömään tilanteeseen, eli lamaan.

Ainoa toimiva ratkaisu olisi :
Suomen on palautettava itselleen rahanluonti ja liikkeellelaitto. Näin Suomi voi itse rahoittaa oman toimintansa eikä sen tarvise ottaa velkaa koronkiskureilta. Kyllä Suomi voi luoda rahaa tyhjästä. Nythän yksityispankit luovat rahaa tyhjästä (mutta velkaannuttavat valtioita).

Suomen täytyy ottaa oma valuutta käyttöön ja itse säännöstellä sen liikkeellelaskua. Siten rahaa riittää kuntien ja valtion tärkeiden palveluiden ylläpitoon ja kehittämiseen sekä ihmisten työllistämiseen kuntien ja valtion työpaikkoihin.

Käyttäjän jhuopainen kuva
Juhani Huopainen

Menee hieman off-topic. Rahajärjestelmän ydin (pankit luovat rahan) ei suoraan liity sen puitteissa valittuun rahapolitiikkaan. Eurosta ja sen aiheuttamasta rahapolitiikan rippeidenkin luovuttamisesta tässä kirjoituksessa keskusteltiin.

Petteri Sahinjoki

Väärin, koko homman ydin on juuri tuo rahanluontioikeus.

Koska Suomen valtio ei pysty nykyisin keskuspankkinsa kautta luomaan rahaansa ja vaikkapa "lainaamaan" sitä itselleen (se on kielletty), vaan Suomen täytyy lainata raha valtion menoihin täysin ulkopuolisilta pelureilta, tämä vie koko rahapolitiikan hallinnankin niille ulkopuolisille pelureille.

Eli näitten laitosten omistajille:

Päämarkkinatakaajat
http://www.valtiokonttori.fi/vuosikertomukset/publ...

Noitten pankkien omistajat määräväät askelten tahdin Suomessa. Ei Suomen hallitus.

Suomellakaan ei siis tällähetkellä ole minkäänlaista omaa rahapolitiikkaa. Koska ei ole omaa rahajärjestelmää, ei omaa keskuspankkia, ja siten rahan hallintaa.

Ne Suomen rahapolitiikan ja rahan hallinnan ulkopuolisille roistoille luovuttaneet maanpetturit esiintyvät tuossa youtube-videollasi.

Kuka vain hallitsee maan rahaa, se hallitsee koko maata.

Olavi Herghen Vastaus kommenttiin #54

Jep. Meillähän on käytössä tällä hetkellä periaatteessa ulkomainen valuutta.

Petteri Sahinjoki Vastaus kommenttiin #55

Aivan.

Euro on täysin ulkomaan valuutta. Itseasiassa se on ulkomaan valuutta, kaikille euroa käyttäville maille. Sehän tässä ihmeellistä onkin.

http://ebolakani.blogspot.fi/2012/03/tosiasiassa-e...

"Yksikään 17 valtiosta, jotka käyttävät euroa, ei voi liikkeellelaskea euroja, vaan ovat kyseisen valuutan käyttäjiä. Niillä ei ole vastaavaa valtaa kuten itsenäisellä valuutan liikkeellelaskijalla on.

Euro ei siis ole valtionvaluutta. Valtion, joka on omaksunut euron, on lainattava valuuttansa. Niiden on maksettava mitä tahansa velkakirjamarkkinat (eli päämarkkinatakaajat) vaativatkaan. Valtiolta voi loppua rahat. Ja niiltä puuttuu itsenäisen liikkeellelaskijan poliittinen liikkumavara (suom.huom. talouspolitiikka)."

Toimituksen poiminnat