jhuopainen Pimeää pelottelua ja populismia jo vuodesta 2011.

Vastauksia Kanniais-skeptikoille

  • Espanjan ja Italian pitkän aikavälin talouskasvu (dollareissa per nuppi)
    Espanjan ja Italian pitkän aikavälin talouskasvu (dollareissa per nuppi)
  • Finanssi/eurokriisin aikainen kehitys
    Finanssi/eurokriisin aikainen kehitys

Luku-urakkani Vesa Kanniaisen vetämän tutkijaryhmän kirjan Euron tulevaisuus – Suomen vaihtoehdot kanssa on vielä kesken. En siksi halua antaa lopullista tuomiotani teokselle, mutta jo tässä vaiheessa voin suositella sitä

Monet ovat varmasti huomanneet kirjasen uutisoinnissa ja keskusteluissa, mutta epäilen, että harva sitä on oikeasti lukenut. Suosittelen lämpimästi - se on hyvä katsaus euron taustoihin, valuuttaliittojen historiaan ja eurokriisin syntyyn ja sen hoitoon. Riippumatta lukijan eurokannasta kirja tuo mielestäni hyviä näkökulmia siihen, millaisia elementtejä liittovaltiossa tulisi olla, että euroalue pärjäisi. Se myös avaa työmarkkinoiden jouston tarvetta sekä erilaisia keinoja, miten niitä joustoja olisi mahdollista saada aikaiseksi. Olen kerännyt kaiken näkemäni kotimaisen lehti- ja mielipidekirjoittelun *blogini linkkikoosteeseen*.

Kanniainen kirjoitti tänään puheenvuorossaan *avoimen kirjeen* pääministeri Kataiselle. Ensimmäinen kommentoija oli Uuden Suomen päätoimittaja Markku Huusko. Kanniaisen kirjeen sisältöön tai itse kirjaan hänellä ei ollut vastaanväittämistä, mutta hän esitti hyviä ”toimittajan kysymyksiä” - näennäisen yksinkertaisia ja viattomia, mutta kuitenkin kriittisen tärkeitä. Koska oma kommenttini alkoi taas kasvaa kuin pullataikina, teinvastauksesta tämän kirjoituksen. Lisäksi lisäsin loppuun muutaman kappaleen keskeisistä kysymyksistä, jotka pitäisi mielestäni euron osalta kaluta puhki.

 

 

Huusko: Miksi yritykset eivät vaadi Suomessa eroa eurosta? Eivätkö yritysjohtajat ymmärrä yritystensä etua?

Ymmärtääkseni yritysjohtajat vaativat joustavampia työmarkkinoita (koska valuuttakurssi ei jousta), ja valittavat kireää rahoitustilannetta (koska rahapolitiikka on EKP:n käsissä). Elinkeinoelämä siis valittaa juuri niistä ongelmista, jotka eurojäsenyys aiheuttaa, mutta kieltäytyy näkemästä valuuttaliiton osuutta ongelmiin.

Suuryrityksille on yksi ja sama, missä ne toimivat, ja missä kunnossa Suomi on, sillä ne voivat aina halutessaan siirtää tuotannon sinne, missä se kannattaa, tai ulkoistaa toimintojaan. Yrityksille paras mittari euron hyödyllisyydestä ovat investoinnit, sekä yksityisen sektorin kokonaistuotanto. Se, että investointeja ei tapahdu, ja yksityinen sektori ei kasva, ovat ns. rahoillaan äänestämistä. On yksi asia sanoa, että euro Suomelle hyvä juttu, ja toinen asia sitten toimia niiden puheiden mukaisesti.

Tietenkin voidaan käyttää argumenttia, että pitäisi olla kuin Saksa, ja kyllä eurossa voi pärjätä, jos olisi kuin Saksa. Jos se on niin helppoa, miksi niin ei ole tapahtunut, edes muissakaan euromaissa? Yhtä hyvin voisi esittää, että kyllä säkki päässäkin pystyy pyöräilemään, täytyy vaan ajella varovaisemmin ja olla joustava. Tai sanoa pahoinpidellylle sisarelle, että pitää vaan olla joustavampi sen miehesi kiukunpuuskien kanssa. Viimekädessä kysymys on sopeutumisesta. Jos sopeutuminen ei onnistu, sitä ei kannata jatkaa, vaan tulee vaihtaa puolisoa.

Kysäisin huvikseni aiemmin Seppo Turuselta, miksi EK ei ole tehnyt omaa laskelmaansa euron hyödyistä ja haitoista a) elinkeinoelämälle ja b) Suomen kansantaloudelle. Sellainen ei ole kuulemma käynyt edes mielessä. Väitän, että oikea vastaus on, että kokonaisuuden kannalta mitään euron hyötyjä ei pystytä osoittamaan, mutta merkittävä kokonaishaitta on ilmeinen. On eri asia esittää, että "alhaiset korot ja inflaatio", kuin oikeasti laittaa kaikki hyödyt ja haitat vaakakuppeihin.

 

Huusko: Miksi palkansaajat eivät vaadi Suomessa eroa eurosta? Eikö ay-liike ymmärrä työntekijöiden etua?

Palkansaajilla tarkoitetaan ilmeisesti ay-liikkeitä. Ay-liikettä ei oleellisesti kiinnosta työttömien tilanne, vaan jäseniensä edunvalvonta. Niitä ei myöskään varsinaisesti kiinnosta talouskasvu tai järjestelmän kokonaisetu. Mikäli kiinnostaisi, ne heikentäisivät omaa valtaansa. Siitä ei ole mitään merkkejä, kuten Kanniainen sanoi. Nurinkurisesti, mitä huonommaksi työntekijöiden asema menee ja mitä konkreettisempi on työttömyyden uhka, sen suositumpia ay-liikkeet ovat työntekijän näkökulmasta.

Jos luette Kanniaisen kirjan, siellä tuotiin aiheeseen liittyviä näkökulmia esille s. 57-71 esille. Uskon, että esimerkiksi Huuskon markkaskeptistä kommenttia suositelleiden elinkeinoelämän näkökantoja omastakin mielestään edustavian tahojen arviot ovat hyvin pitkälti samat kuin kirjassa.

 

Huusko: Miksi vain pari eduskunnan ulkopuolista pienpuoluetta vaatii Suomen eroa eurosta? Eivätkö suomalaiset eduskuntaan valitut poliitikot ymmärrä Suomen etua?

Olen aiemmin arvellut syiden olevan poliittisia. Ei sitä ERM-kytköstä ja vahvan markan politiikkaa 90-luvullakaan lopetettu kuin vasta pakon edessä. Sixten Korkman kertoi haastattelussa katuvansa sitä, että kellutusta ei tehty aikaisemmin. Todennäköisesti sama juttu käy nytkin. Kun on vuosikymmenet jankattu, että esim. 90-luvun lama ei ollut oma vika ja euron vika, vaan markan vika, niin ei sitä voi enää perua. En pidä realistisena, että esim. SDP tulisi yht'äkkiä kaapista ulos ja toteaisi, että puolueen 25 vuotta ajama linja on ollut aivan väärä, ja että perussuomalaiset ovat olleet oikeassa koko ajan. Ei tule tapahtumaan, liian iso virhe.

Toinen motiivi on poliitikkojen etu ja työpaikat. Pikkuvirkamies EU-komissiossa menee heittämällä ministerin ohi nettotuloissa. Kolmas on perverssi ajattelu sekä vasemmalla (meidän suunnitelmilla tulee hyvä) että oikealla (tämä pakottaa kaikki liberalistisien arvojen varaan). Neljäs syy on, että harva poliitiikko on kansantaloustieteilijä tai edes kahden opintoviikon sankari. Onhan se jotenkin surullista, että Suomessa joku Matti Vanhanen esiintyy jakamassa käsityksiään makrotaloudesta.

 

Huusko: Entä jos suomalaiset asuntovelalliset joutuisivat yritysten lisäksi valuuttalainat käsissään maksumiehiksi euroeroharjoituksessa? Kuka korvaisi heille tuon inhimillisen kärsimyksen ja miten?

Mainitsin aiemmin, että asuntovelallisen kannalta on yhdentekevää, tuleeko maksuvaikeuksia työttömyyden, työmarkkinajoustojen (pätkää, osa-aikaa, palkkavaihtelua) kautta - vai valuuttakurssin myötä. Oletetaan euroexit, jossa markka devalvoituu 10%, vuotuinen inflaatiotahti nousee kahdella prosentilla, korkotaso loikkaa nykyisestä lähes nollasta kaksi prosenttia, talouskasvu kiihtyy parilla prosentilla ja alkuvaikeuksien jälkeen pankkien antolainauksen riskimarginaalit tippuvat noin puoleen, kun  vakaus esiintyy kokonaistaloudessa – eikä pelkästään valuuttakurssissa tai koroissa. Keskimäärin työttömyysuhka pienenee ja inflaation nousu nostaa asuntojen hintoja. Olisiko asuntolainan markkamäärän kasvu kymmenellä prosentilla katastrofi, erityisesti, jos siitä seuraisi voimakkaampi talouskasvu? Mikäli eduskunta haluaa, se voi myös määrätä, että asuntolainakanta muutetaan markkamääräiseksi. Kuten aiemminkin, suosittelen vilkaisemaan pseudonyymi ”Tyhmyrin” kirjoituksiin: Vakaan ja vahvan valuutan sekä työttömyyden suhde – jompikumpi joustaa

 


 

Oli eurosta mitä mieltä tahansa, avainkysymykset ovat mielestäni seuraavat:

 

Millainen trendikasvu ja shokeista toipuminen on eurossa vs. markassa. Itse väitän, että trendikasvu on aavistuksen verran heikompi eurossa, mutta shokinkestävyys on paljon heikompi. Tässä ei ole mitään uutta. Epsymmetrisistä shokeista osattiin varoittaa jo rahaliittoa suunnitellessa. Vaikka olettaisi, että trendikasvu on eurossa hieman parempi kuin omassa valuuttassa, on ilmiselvää, että epäsymmetristen shokkien aiheuttamien kustannusten korkeus eurossa ulosmittaa moninkertaisesti hyvien aikojen mahdollisen hyödyn. Vai olettaako joku, että kriisit loppuvat tähän?

Millainen euroalueesta tulee, eli hajoaako se vai tuleeko siitä tulonsiirtoliittovaltio, ja millaiset kustannukset / hyödyt se aiheuttaa Suomelle. Näen tämänkin negatiivisena Suomen kannalta - ts nettomaksaminen ja yhteisvastuut kasvaisivat liittovaltiossa.

Millainen negatiivinen shokki eurosta lähteminen olisi. Pidän shokkia todellisena ja kohtalaisen kokoisena, mutta en katastrofina. Oma arvaus on, että shokista olisi toivuttu max. kahdessa vuodessa, ja nettohyöty lähdöstä olisi positiivinen n. viidessä vuodessa.

 

Kumpikaan tie, markka vai euro, ei poista tarvetta asettaa julkisen sektorin toiminnot leikkuulaudalle ja lisätä markkinataloutta kaikilla sektoreilla (työmarkkinat, tukiaiset, sääntely jne.). Ylipäätään keskustelu siitä, että "on oma vika, ettemme pärjää eurossa", on mielestäni turhaa. Kannattaa tehdä oikeat asiat riippumatta siitä, miten valitaan. Itse toivoisin, kuten aika moni muukin vasemmalta oikealle, että ne asiat, jotka voidaan tehdä, pitää tehdä. En itse usko, että ne asiat kuitenkaan riittäisivät. Niistä olisi kuitenkin merkittävää hyötyä, valittiin sitten eurossa pysyminen tai markkaan lähteminen.

 

EDIT: lisäsin muutaman käppyrän, kun kommenteissa joku kertoi jotain, mikä ei pidä paikkaansa. Toivottavasti oppii jotain.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

39Suosittele

39 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (31 kommenttia)

Käyttäjän ilikka kuva
Ilkka Partanen

Olen seurannut erityisen hämmentyneenä tätä kehitystä jossa etenkin energian ja omistamisen verotusta korotetaan, kuluttamisen välillisten verojen noston yhteydessä kun pörssi on vasta hiljalleen nousussa ja korot muuten alhaalla. Muuten yhtälössä olisi järkeä mutta yhdistettynä työttömyyteen ja ostovoiman ongelmiin on kuluttamiseen ja lainanottoon rohkaiseva tilanne lopulta sellainen ettei oikein näytä että hyödyt olisivat riskejä suuremmat esim. yrityksen perustamisen saati laajentamisen suhteen.

Taloudellisen kasvun ruokkiminen muuttamalla verotusta radikaalisti ostovoimaa nostavaksi olisi ensimmäinen askel, mutta tätä riskiä valtio on kuitenkin kaikista haluttomin ottamaan nähdäkseni millään kokoonpanolla.

Käyttäjän jhuopainen kuva
Juhani Huopainen

Tuossa on parikin ajuria takana:

Viennin romahtamisen ja kotimaisen kysynnän hiipumisen aiheuttama verotulojen lasku, ja Maastricht-kriteeri velka/BKT- ja budjettivaje/BKT-rajojen ja niiden rikkomisesta seuraavien sanktioiden sekä luottoluokituslaskun pelko.

Tämä saa hallituksen kuvittelemaan, että nostamalla veroja se olisi "uskottava" sijoittajien silmissä. Tämä luottamuskeijuajattelu on sinällään vähän takaperoista, koska markkinat näkevät kyllä hetkellisten budjettivajeiden ja korkeankin velan yli, kunhan kasvunäkymät ja tilanteen korjaantuminen sitä kautta on plakkarissa. Valitettavasti siis oleellisempaa tuntuukin olevan talouspolitiikassa eurossa pysyminen ja Brysselin kriteerien täyttäminen kuin talouskasvu ja työllisyys. Tämä luottamuskeijun jahtaaminen tunnetaan myös sisäisen devalvaation nimellä. Sen toimivuttaa vs. ulkoinen devalvaatio epäillään laajasti, ml. EKP:n, IMF:n ja Saksan Ifo-instituutin puolella. Todellisuudessa sisäiseen devalvaatioon eivät kaksi vuotta sitten uskoneet kukaan muu kuin Bryssel / Rehn ja Suomessa tänä päivänä innokkaimmat ns. fantsuttelijat (pahoittelut sanavalinnasta ;) )

Toinen merkittävä ajuri on pari vuotta sitten Kataisen keksimä termi "growsterity", joka tarkoittaa leikkauksien tekemistä niin, että ne tukevat kasvua. Tällöin nostetaan välillisiä veroja, kuten kulutus- ja kiinteistöveroja, mutta vastaavasti yritysten verorasitusta erityisesti työllistämisen sivukulujen osalta leikataan. Ajatus on, että aktiviteetista ei verotettaisi, vaan kulutuksesta. Todellisuudessahan tuon growsterity-mallin esitti Calmfors, mies Ruotsin EMU-raportin (joka suositteli jättäytymään euron ulkopuolelle) takana, jo vuonna 1998. Tarkoitus oli yrittää löytää ulkoisen devalvaation korvikkeeksi ns. fiskaalinen devalvaatio - kts. Liberan kirjan sivu 70.

"Luottamuskeijusäästäminen" on nyt ideana kuollut, koska kun leikataan yksi euro, talous supistuu ja verotulot pienenevät vastaavasti saman verran, jolloin ns. säästötavoite lipuu jokaisesta säästötoimenpiteestä vain kauemmaksi. Tämän on tajunnut jopa EU-komissio, vaikka Olli Rehn yrittikin länkyttää aikansa paskaa ja väittää, että Krugman ja vastaavat ovat populisteja ilman ratkaisuja, viitaten sittemmin paskaksi osoittautuneisiin tutkimuksiin (Kenneth & Rogoff).

"Growsterityn" osalta ongelmaksi tulee pieni rajahyöty. Arvonlisäverot ovat jo käytännössä katossa ja EU:n sallimien maksimien tasolla, mutta erilaisia sokeriveroja ym. näpräämällä on vielä yritetty saada lisää ostovoimaa pois. Konsti on tavallaan käytetty loppuun, eikä sen tehot vastaa mitenkään sitä, mitä rahapoliittisin konstein on saavutettavissa.

Käyttäjän ilarikiema kuva
Ilari Kiema

Kanniainen ei julkaissut kommenttiani, ja hyvä näin, koska kommentti perustui kirjan pintapuoliseen pikalukuun.

Tosiasiassa Kanniainen & co esittävät, että vahva liittovaltio on mahdollinen vasta hyvin pitkän ajan kuluttua, ei siis ajankohtainen näissä vaaleissa torjuttava uhka.

Kanniaisen heikko liittovaltio taas vastannee sisällöltään Saksan perustuslakituomioistuimen luomaa käsitettä Staatenverbund. Tämä on mahdollinen, mutta Se tarkoittaa sitä, että rämpiminen valuuttojen alalla jatkuu pitkään.

Kanniainen myös toteaa selkeästi, että valuutta ei ole syy Suomen Nokia-vetoiseen nousuun eikä nykyiseen teollisuuden ulosliputtamiseen. Missä tahansa valuutassa voi pärjätä, jos tekee asiat muuten sopivalla tavalla. Suomalainen elinkeinoelämä ei vaan halua tehdä samoin kuin Saksan teollisuus, mutta tästä Kanniainen ei (tietääkseni) kirjoita.

Käyttäjän jhuopainen kuva
Juhani Huopainen

Painotat mielestäni vähän hassusti kirjan teemoja (itse sivulla 89).

Tiimin mielestä liittovaltio ei sinällään ole tiimin mielestä uhka, vaan pikemminkin hyvin suunniteltu, laaja ja syvä liittovaltio on välttämätön, että euro valuuttana eli valuutta-alue toimisi hyvin. Kirja pitää tuollaista liittovaltiota mahdollisesti epärealistisena (ei siihen kaikki suostu, ja paskan tekevät joka tapauksessa) ja kaukaisena (ainakin 5, ehkä 10 vuotta menee), ja mahdollisesti Suomelle nettomaksajamaana epäsuotuisana.

Tietenkään Nokia-vetoinen nousu ei ole euron tai markan ansiota. Tietenkin finanssikriisi olisi tullut myös Suomeen valuutasta riippumatta. Se, että elinkeinoelämä ei osaa tai pysty sopeutumaan euroon, voi olla ay-liikkeen vika. tai se voi olla elinkeinoelämän vika. Tai se voi olla hallituksen, sosiaaliturvajärjestelmän, ihan sama.

Jos ei sopeudu, pitää vaihtaa. Ruotsin esimerkki opettaa, että ilmankin euroa voi olla. Ja jos suomalaiset yritykset osaavat toimia euroissa ja dollareissa, ne osaavat varmasti toimia euroissa, markoissa ja dollareissa. Ihan kuten Ruotsissakin, ihan kuten Suomessakin. Kelluva valuuttakurssi ei ole kauhistus. Se on IMF:n suosittelema tapa pienelle, avoimelle kansantaloudelle. Ainakin minä toivoisin, että Suomi olisi avoin. Ja käyttöasteet korkealla.

T Piepponen

Tiivistä hyvä mies. Varmasti osaisit. Ei siksi, että pitäisi vähentää asiaa, vaan siksi että ihmiset ovat muuntuneet tietynlaisiksi. Ihmisille pitää tarjoilla makupaloja ja mieleen jääviä. Tämä ei ole mikään sinua koskeva erityishuomio, vaan perustuu siihen miten ihmiset nykyisin seulovat infoa. Se on muuttunut niistä ajoista, kun kaikilla ei ollut jotain aadeehoodeetä.

Käyttäjän jhuopainen kuva
Juhani Huopainen

Oikeassa olet. Yritin lihavoinnilla vähän helpottaa pituutta. Tämä on vähän tässä aihepiirissä hankalaa, että joku SJP tai Huusko esittää neljä erittäin monimuotoista ja laajaa kysymystä kolmessa rivissä, niin eipä niihin voi kamalan lyhyesti vastata.

Käyttäjän iitimo kuva
Timo Isosaari

Vastauksesi Huuskolle ovat mielestäni talousteorianäkökulmasta erinomaisia, kuten myös käytännön tapahtumien selittäjänä.

Ellei päälle kaatuva flunssa haittaisi ajatustoimintaa, esittäisin tähän pari yleisimmistä talousteorioista puuttuvaa tai hyvin vähälle huomiolle jäänyttä näkökulmaa, mutta odottakoon nyt parempaa aikaa.

Itse ole pirun tyytyväinen, että nyt saadaan lähes reaaliaikaiseen keskusteluun mukaan hyvinkin arvostettuja talousosaajia. On tätä odotettukin.

Käyttäjän markok kuva
Marko Kivelä

Vastailempa näihin tässä joutessani...

"Millainen trendikasvu ja shokeista toipuminen on eurossa vs. markassa."

Näen tämän pikkaisen erilailla. Eli euro tuonee kasvukausina hieman lisäkasvua heikommille maille ja taas jarruttaa niitä vahvempia, mutta toki tämän vaikutus on kohtalaisen pieni. Lisäksi tätä kumoaa markkinoiden laajempi elpyminen. Pienten kriisien suhteen euro saattaa jopa toimia kriisin patoajana, mutta kriisin kasvaessa euron valuviat tulevat selkeästi esille jolloin ongelmat kärjistyvät. Pohjimmitaan vahvan talouden ei kannattaisi ehkä liittyä euroon lainkaan, mutta heikolle siitä olisi enimmäkseen etua.

"Millainen euroalueesta tulee, eli hajoaako se vai tuleeko siitä tulonsiirtoliittovaltio, ja millaiset kustannukset / hyödyt se aiheuttaa Suomelle."

Tällä hetkellä molemmat vaihtoehdot ovat aika tasavahvoja. Kustannusten ja hyötyjen arviointi on taas kovin riippuvainen tulevasta kehityksestä. Jos edessä on hitaan kasvun kausi, muuttunee euro kiviriipaksi, kohtalaisella kasvulla sisämarkkinaveto saattaa kumota haitat.

"Millainen negatiivinen shokki eurosta lähteminen olisi. Pidän shokkia todellisena ja kohtalaisen kokoisena, mutta en katastrofina. Oma arvaus on, että shokista olisi toivuttu max. kahdessa vuodessa, ja nettohyöty lähdöstä olisi positiivinen n. viidessä vuodessa."

Tähän jätin vastauksesi, sillä viimeistä kohtaa lukuunottamatta olen samalla linjalla. Nettohyödyn positiivisuus tai negatiisivuus on kuitenkin hämärämpi asia, sillä sen ratkaisee EU:n ja euroalueen kehitys ja mm. mahdollisesti lisääntyvän protektionismin vaikutukset. Epäilen nimittäin että olemme aika lähellä vapaan kaupan maksimia ja jatkossa näemme yhä enemmän protektionistisia ratkaisuja. Mutta aika näyttää.

Käyttäjän susijumala kuva
Henri Alakylä

Mitä tuohon arvelemaasi kasvuvauhtiin ja sen tuomiin näkymiin tulee, niin ainakin sellaiset järjestöt kuin Kansainvälinen valuuttarahasto IMF, kehittyneiden maiden järjestö OECD ja Euroopan keskuspankki EKP ovat kaikki olleet varovaisen toiveikkaita euroalueen suhteen, koska suurin markkinapaniikki on torjuttu sijoittajia hellien. Jokainen puulaaki on kuitenkin todennut, että kasvu tulee olemaan haurasta ja vaimeaa. Jokainen myös tuo esille ennemminkin alaspäin sojottavat riskitekijät.

Näiden arvioiden valossa toteat itse, että euro muuttuisi "kiviriipaksi".

Käyttäjän jhuopainen kuva
Juhani Huopainen

Minä näen asiat myös pikkaisen erilailla ;)

"Euro tuonee kasvukausina hieman lisäkasvua heikommille maille ja taas jarruttaa niitä vahvempia,"

Käytäntöhän on ollut toinen - Saksa on porskuttanut, vaikka oli vahva alunperinkin. En pidä esim. eurokriisiä edeltänyttä reipasta kasvua nauttineiden maiden kasvua todellisena tai kestävänä, koska sehän ei kestänyt. Toki jos oltaisiin ns. liittovaltiorakenteessa, missä tulonsiirrot kohdistuisivat rikkaista köyhiin, noin olisi. Mutta tulonsiirroillahan ei ole mitään tekemistä euron kanssa, se on eri asia.

Pienemmissä kriiseissä mitä hyötyä tarkalleen näet eurojäsenyyden tuovan? Jos oletetaan no bailout-politiikka, niin eurojäsenyys ei pienennä defaultriskin preemiota, vaan päinvastoin. Eurojäsenyys pienentää ainoastaan valuuttariskipreemiota, mutta näiden kahden yhteisvaikutus saattaa jäädä pitkällä aikavälillä negatiiviseksi. Huomaa tuo no bailout-oletus. Myös tuo heikon tai vahvan maan suhteellinen hyötyminen eurosta on avoin kysymys. Esimerkiksi Saksa hyötyi eurojäsenyydestä, koska se sai sen avulla valuuttakurssinsa itselleen alhaisemmalle tasolle, kuin mitä sillä olisi ollut ilman eurojäsenyyttä.

Loppuosiostasi Suomen kannalta näen kolme skenaariota, jotka kumoavat kantasi epävarmasta huomisesta.

Ei liittovaltiota, tiukka Maastricht-kriteeri, no bailout: Kaikki joustaminen pitäisi tapahtua sisäisen devalvaation kautta, euron haitat suuremmat kuin hyödyt.

Löyhä liittovaltio: hieman tulonsiirtoja ja yhteisvastuuta, trendikasvu jatkuvasti heikompaa kuin nopeammin sopeutuvilla omilla valuutoilla, kustannuksia muille maille menevistä tulonsiirroista ja yhteisvastuusta.

Vahva liittovaltio: Bryssel kerää veropotista merkittävän osan, määrittelee minimipalkat ja sosiaaliturvan jne. Kaikkkien pitää sopeutua rajoihin ja sääntöihin. Suomi maksaa jatkuvasti merkittäviä summia tulonsiirtoja ja ottaa isoja yhteisvastuita. Useimmat maat ovat vaikeuksissa silti, ja yhteisvastuiden laukeamiset säännöllisin väliajoin aiheuttavat isoja kertakustannuksia. Edelleenkään ilman valuuttakurssijoustoa sopeutumiset shokkeihin hitaita ja tuhoisia.

En usko, että poliitikot pystyvät laatimaan reilun, toimivan liittovaltion, joka ei kohtaisi kriisejä. Ei finanssikriisejä osata torjua Yhdysvalloissakaan. Eivät tulonsiirrot ole Suomen Kainuuta saaneet kauheaan talouskasvuun ja pois tukiaisten piiristä. Kehitysavunkin toimivuus on kyseenalaista.

En valitettavasti näe mahdollisuutta olla ambivalentti sinun tyyliisi, että "emme voi tietää". Tuossa nuo vaihtoehdot ovat pääpiirteittäin. En näe niissä missään mitään hyvää Suomen kannalta - siis suuressa mittakaavassa.

Käyttäjän markok kuva
Marko Kivelä

"En usko, että poliitikot pystyvät laatimaan reilun, toimivan liittovaltion, joka ei kohtaisi kriisejä."

En itse usko, että ihmiset pystyvät laatimaan sellaisia yhteiskuntia ja talousjärjestelmiä jotka eivät kohtaisi kriisejä. Riippumatta puhutaanko liittovaltiosta tai kansallisvaltioista. Kansallisvaltioissa on omat riskinsä ihan samaan tapaan kuin tuossa liittovaltiossa. Todellisuudessa meillä on valittavana epämääräinen joukko epätäydellisiä ratkaisuja, ei vain yhtä huonoa ja yhtä hyvää.

Mitä Saksaan tulee, niin kannattaa huomata, että se todistaa osaltaan, että EU:sta ja eurosta riippumatta maiden omilla päätöksillä on merkittävä vaikutus maan menestykseen, mutta se vaatii varsin rohkeita ja jossain määrin rajujakin päätöksiä.

Käyttäjän jhuopainen kuva
Juhani Huopainen Vastaus kommenttiin #19

Rahapolitiikan yhtenäistäminen tarkoittaa määritelmän mukaan sitä, että yksi merkittävä joustokanava puuttuu. Se siis vähentää kriisikestävyyttä, kuten kirjallisuus epäsymmetrisistä shokeista tuo kattavasti esiin.

Tulonsiirtoliittovaltio voisi tasata osittain tai jopa kokonaan sitä aukkoa, minkä rahapolitiikka jättää. Se taas tarkoittaa Suomelle nettomaksamisen kasvattamista.

Kun kerran otat tuon esimerkin eli Saksan tähän, niin saanen huomauttaa, että se, että joukossa on yksi onnistuja, jolla TÄLLÄ HETKELLÄ menee hyvin, on minulle osoitus siitä, että järjestelmä on todennäköisesti huono. Sinulle se taas on merkki siitä, että järjestelmän kanssa on mahdollista elää. Voit vetää johtopäätökset siitä, mitä mieltä minä olen siitä, kumman näkemys meistä on se ns. vastuullisempi.

Se, että loppuu argumentit ja skenaarioanalyysi vilkuttaa punaista, ei mielestäni anna sinulle oikeutta lähteä linjalle "ei voi varmasti tietää, epävarmaa on". Mielestäni se on asian kiertämistä.

Käyttäjän AnteroTossavainen kuva
Antero Tossavainen

"Millainen negatiivinen shokki eurosta lähteminen olisi."

Tälläkin hetkellä suuryritykset toimivat globaalisti ja osakkeet ovat vain näppäimistä kiinni.

Sisämarkkinat eli pien-ja keskisuuret yrityket toipuisivat oman sisäisen valuutan toimesta, koska ostokyky ja palvelusten/tuotteiden hinnoittelu muodostuisi ostovoiman mukaan ja työllisyys paranisi, mikä taas helpottaisi valtion taloutta ja mahdollistaisi ansiotuloveron keventämiseen, mikä taas lisäisi ostovoiman kehitystä.

Kivelän kanssa näen samalla tavalla "Epäilen nimittäin että olemme aika lähellä vapaan kaupan maksimia ja jatkossa näemme yhä enemmän protektionistisia ratkaisuja."

Hyvä katsaus taas Huopaiselta

Käyttäjän jhuopainen kuva
Juhani Huopainen

Kun valuuttakurssi ei jousta, ja palkat eivät jousta, ja työttömyys joustaa, niin valtiontalous pettää. Ennemmin tai myöhemmin se tarkoittaa poikkeustoimia.

Se voi tarkoittaa protektionismia EU / euroalue vs. muu maailma. Tämä olisi huono juttu, ja merkki siitä, että jotain on mokattu.

Se voi myös tarkoittaa protektionismia EU / euromaiden välillä. Tämä tarkoittaisi jo sitä, että EU:n kantavat ajatukset yhdessäolosta, markkinataloudesta ja kilpailuesteiden poistamisesta olisi tuhottu.

Mielestäni euron ei pidä antaa tuhota EU:ta.

Janne Suuronen

Erityisesti ulkomaankauppaa tekevät yritykset vaativat vakaata ja mahdollisimman ennustettavaa toimintaympäristöä. Suuremman alueen eurolla on vakauteen paljon markkaa paremmat edellytykset. Tai sitten pienempien alueiden valuutat pitää sitoa johonkin, ehkä toisiinsa, mutta mikä vaihtoehto tosiaan ei enää nykymaailmassa tule kysymykseenkään.

Toisena asiana huomauttaisin, ettei vaikkapa 100miljoonan euron investoinnin yhteen valtioon tehnyt yritys noin vain suit sukkelaan lähde halvempiin euroopan ulkopuolisiin valtioihin. Toki kokonaisuudessaan yrityksiä on hiljakseen valunut ja tulee jatkossakin valumaan euroopan ulkopuolelle, mutta tämä näin lähinnä blogiteknisenä huomautuksena kevyeen heittoon so olisi voitu muotoilla paremminkin, ettei blogin asiasisältö kärsisi propagandistististen iskulauseiden tapaisista heitoista.

Kannattaisi muuten kuunnella myös niitä yrityksiä, jotka ovat tuoneet toimintoja takaisin eurooppaan ja suomeen. Tiedän vaikkapa NSN:n tuoneen suunnittelutyötä Brasiliasta takaisin Suomeen. Kun se ensin kymmenen vuotta sitten suurin odotuksin ja suurella innolla sinne Brasiliaan siirrettiin,

Käyttäjän susijumala kuva
Henri Alakylä

Hmm, valuuttakurssiriskeiltä voi suojautua tarvittaessa johdannaisilla. Nytkin usea suomalaisfirma käy kauppaa niin, että välissä on eri valuutat.

Sitten ihmettelen: väität, että pienempien alueiden valuutat pitäisi sitoa toisiinsa, mutta se vaihtoehto ei tule kysymykseenkään. Tarkoitat tällä ilmeisesti Suomen valuutan sitomista euroon?

Yksittäisiä esimerkkejä yritysten liikkeistä löytyy tietysti suuntaan ja toiseen. Koottu tieto näkyy kuitenkin Suomen työttömyystilastoissa, joissa voi silmiään lepuutella vaikka täällä. Teollisuustuotannon lähimenneisyys on katsottavissa täältä.

Jos siis NSN:n osuus olisi merkittävä trendisuunta, niin miksei se näy tilastoissa?

Janne Suuronen

Johdannaisilla suojautuminen ei ole ilmaista. Lisää yritysten liiketoiminnan tuottovaatimuksia ja siten vähentää investointihalukkuutta. Ja kun ilmaisia lounaita ei ole, niin vaikkapa tuontiraakaöljyn tai jonkin maametallin hinnannousun sitten kuitenkin maksaa joku toinen. Johdannaisen toisen osapuoli, joka eittämättä on sen sopivasti piilottanut ja hajauttanut isolle joukolle finassisektorin muille toimijoille ja sijoittajille. Plus-minus nollasummapeliä, mutta missä rehellisesti sanoen näen yhteiskunnan kannalta tarpeettomia riskejä. Pokerin peluuta, mikä ei reaalitalouden näkövinkkelistä lopultakaan tuo mitään mutta saattaa kuplien jms ilmiöiden kannalta aiheuttaa reaalitalouteen ongelmia.

Valuuttakurssiriskin lisäksi toimintavakauteen vaikuttavat myös saatujen lainojen korot ja joiden ylleisestä matalasta tasosta eurokriitikot käisttelevät aina vain negatiiviset seikat. Korkojen absoluuttisen tason lisäksi myös vaihtelun vähäisyys ja ennustettavuus ovat yrityksille tärkeä asia. Eritoten tässä nykymaailmassa, missä yritysten omalle pääomalle haetaan mahdollisimman suurta tuottoa eli suomeksi sanottuna toimitaan velkarahalla. Ja minkä hinnan ennustettavuus vaikuttaa tuottovaatimuksiin nivestointipäätöksiä tehtäessä. Pienten alueiden valuuttojen lisäksi myös korolla on tapana olla suurempi vola.

En NSN esimerkillä viitannut mihinkää yleisempään trendiin. NSN ei ole ainoa mutta ei toimintojen takaisin Suomeen tuomista kait voi miksikään trendiksi sanoa. Mutta näitä Suomeen toimintoja tuoneita yrityksiä siis kannattaisi kuunnella: Mitkä tekijät olivat ratkaisevia toimintojen Suomeen takaisin tuomisessa ? Hieman puheenvuoron skoopin ulkopuolella, ainakin joidenkin yritysten suhteen. Mutta ei välttämättä kaikkien.

Käyttäjän jhuopainen kuva
Juhani Huopainen Vastaus kommenttiin #15

Ok, eli ainakaan finanssiriskit eivät ihan ominta kenttääsi ole. Bisnekseen kuuluu aina epävarmuustekijöitä, eikä niitä kaikkia voi mitenkään eliminoida pois. Finanssiriskit tosin on suhteellisen helppo ja halpa eliminoida, eli väitteesi kustannuksista on mielestäni liioiteltua. Tuolta voi esimerkinomaisesti vaikkapa Saxo Bankista napsaista valuuttatermiinin USDSEK tai valuuttafutuurin Globex-markkinalta, ja osto- ja myyntinoteraukset ovat 6,5650-6,5700, erotuksen ollessa 0,08%.

Suomen ulkomaankaupasta iso osa tapahtuu euroalueen ulkopuolella, eikä tämä kuvailemasi ongelma tunnu kauheasti siellä vaivaavan. Olet oikeassa, että valuutanvaihto ja riskiensuojaamiskaupat ovat ylimääräistä kulunkia. Itse kuitenkin näen tärkeänä, että on bisnestä, vaikka siinä olisikin vähän kuluja, kuin se, että sitä bisnestä ei juurikaan ole.

Olet ymmärtääkseni samaa mieltä siitä, että Suomessa työ on liian kallista, monestakin syystä, ja oma ajatuksesi on, että palkkojen pitäisi joustaa, että Suomen kilpailukyky kokonaisuutena ja yritys- ja toimialatasolla olisi parempi. Luuletko, etteikö joustaminen palkoissa yritykohtaisesti aiheuta minkäänlaisia kuluja ja epävarmuutta kansantaloudelle? Se on tuhottomasti paljon kalliimpi ja vaikeampi ratkaisu, ja sen takia konsensus taloustieteissä on ehdottomasti sen puolelle, että kelluva valuutta on hyvä juttu pienelle avoimelle kansantaloudelle.

Olet aiemminkin esittänyt, että pienemmällä alueella on pääsääntöisesti suurempi korko- ja valuttavolatiliteetti. Toki näin, jos rahapolitiikka on maan itsensä käsissä. Mutta se joustohan on juuri se tarkoitus, miksi rahapolitiikan itsenäisyyttä monet kaipaavat!

Hyvää läppää, mutta pitänee mennä pehkuihin. Ötyä!

Janne Suuronen Vastaus kommenttiin #17

Olet ihan oikeasssa, ettei finanssisektori ole ominta alaani. Mutta ihan maalaisjärjellä ajatellen, jos joku yritys suojautuu vaikkapa ostamansa raaka-aineen 50%:n todennäköisyydellä tapahtuvan 50%:n hinnansousun varalta, niin vastaavien suojauselementtien kustannus ei voi olla prosentin murto-osia ja toisaalta suojauksesta saatu raha on jostain muualta pois. Käytännön toteutuksena sitten eri metodein arvopaperistamalla riskejä saadaan hajautettua ja todelliset kustannukset piilotettua. Mutta siellä pohjalla ilmaisia lounaita ei ole.

"
Olet ymmärtääkseni samaa mieltä siitä, että Suomessa työ on liian kallista, monestakin syystä, ja oma ajatuksesi on, että palkkojen pitäisi joustaa, että Suomen kilpailukyky kokonaisuutena ja yritys- ja toimialatasolla olisi parempi.
"
Osittain oikein, osittain väärin. Kyse on työn teettämisen kokonaiskustannuksista, eikä pelkästään suppeasti palkkakustannuksista. Progressiivinen tuloverotus ja erilaiset työnantajille pakolliset sivukulut nakertavat ulkoista kilpailukykyämme. Nimelliset bruttopalkat (suhteessa työn tuottavuuteen) ovat vain yksi osa tätä.

Pohjimmiltaan Suomen julkinen sektori on elänyt liian leveästi ja miksi työn tekemisen (sivu)kustannuksetkin on ollut pakko nostaa tappiinsa. Progressiivinen tuloverotus ideologisine tulontasauselementteineen on eräs vientisektorillemme kustannuksia lisäävä asia. Minua itseasiassa suunnattomasti ärsyttää hyvin yleisesti käytettävä poliittinen ja leimaava termi "palkkajousto", millä tarkoituksellisesti johdetaan lukijoita harhaan kokonaisuudesta.

Siitä olemme täysin samaa mieltä, että näillä ratkaisuilla on suuria kansantaloudellisia ratkaisuja. Ehkä epävarmuutta aiheuttavia (ja siten kasvua hidastavia), ehkä varman määrätietoisen hyvän pitkäjänteisen hallinnon vallitessa ei.

Käyttäjän jhuopainen kuva
Juhani Huopainen Vastaus kommenttiin #24

Tämä ei nyt mene perille, joten tiivistän. Kokonaiskustannus joustosta valuuttakurssilla on pienempi kuin joustosta palkoilla/julkisen sektorin tempomisella/työttömyydellä. Euro on liian kallis projekti taloudellisesti. Kts. Stiglitz vaikkapa aikasi kuluksi.

“Can the euro be saved? – An analysis of the future of the currency union” slides, of the political and economical faults behind the EMU and the crisis response. http://www0.gsb.columbia.edu/faculty/jstiglitz/dow...

Käyttäjän susijumala kuva
Henri Alakylä Vastaus kommenttiin #15

Harva asia on "ilmaista". Kerroin vain, että tällainen mahdollisuus on olemassa, jos mahdolliset kurssiliikkeet liiaksi hermostuttavat. Useimpien arvioiden mukaan Suomen irtaantuminen eurosta ei sisältäisi kuitenkaan suurta draamaa. Asiaa on arvioitu ulkomaita myöden - ja enimmäkseen juuri siellä, sillä suomalainen uussuomettuminen on pyrkinyt estämään avoimen keskustelun vaihtoehdoista, koska "veneenkeikuttelua" pelätään.

Näen kuitenkin asian niin päin, että kunnioitus ja kenties terve pelkokin muissa heräisi siinä vaiheessa, jos Suomessa alettaisiin arvioida eri vaihtoehtoja. Suomi voisi siten saada itselleen lypsettyä paljon parempia diilejä.

Ajatuksesi NSN:ltä kysymisessä on toisenkinlainen lähestymistapa. Miksei kysytä niiltä, jotka jättävät nyt investoimatta, että mikä on syynä - mistä kenkä puristaa? Yksi asia on varmasti hankaluus: mistä tietää kaikki mahdolliset kieltäytyjät? Toinen on tietysti se, että saattaisi joutua kuulemaan asioita, "joita ei haluta kuulla". Saataisiin kuulla vaikka euron arvon olevan turhan korkea jne.

Mutta ranskalaistelakoiden tilaukset Turun telakan nokan edestä kertoo, mitä euroalueella yritetään tehdä surkean rahapolitiikan vaikutusten eliminoimiseksi: pitää tukea. Subventoida kunnon suunnitelmatalouden hengen mukaisesti kautta linjan eri toimialoja, jotta ne pysyisivät pystyssä. Valtion tulee olla talouspoliittisena toimijana mukana entistä enemmän.

Miksi näin? Eikö olisi luontevampaa antaa markkinataloudelle sellainen valta, että se asettaisi Suomelle sopivan valuuttakurssin, jonka liikkeet sitten heijastelisi taloudellista tilannettamme hakien aina kulloinkin sopivan tasapainotilanteen, jossa siis myös yritysten toimintaedellytykset olisivat parhaimmillaan? Tällöin valtion tarve puuttua jatkuvasti talouspolitiikkaan vähenisi, ja sille jäisi ennemminkin valvojan ja rikkeisiin puuttujan rooli.

Ymmärrän, että ajatukseni markkinatalouden kannattamisesta saattaa kuullostaa omituisilta, erityisesti paatuneiden sosialistien korvissa.

Käyttäjän jhuopainen kuva
Juhani Huopainen

Aika paljon asiaa, joten pakko purkaa elementteihin.

"Erityisesti ulkomaankauppaa tekevät yritykset vaativat vakaata ja mahdollisimman ennustettavaa toimintaympäristöä"

"Vakaus" on noussut minulle vitsiksi, koska olen huomannut, että sanaa käyttävät tahot (Huusko, nyt sinä) eivät tunnu oikein itsekään ymmärtävän, mitä tarkoittavat.

Onko sinulla jotain esimerkkejä sellaisista länsimaista, joissa kelluva valuuttakurssi ja inflaatiotavoitteinen rahapolitiikka olisi luonut ympäristön, joka olisi elinkeinoelämän mielestä epävakaa ja ei-ennustettava? Muistutan, että käytännössä kaikki muut maat paitsi euroalueeseen kuuluvat maat kuuluvat tuohon ryhmään.

Investoinnit ovat tuottohakuisia. Se, että investointeja ei näy, on selkeä todiste siitä, että Suomen hinnoittelu on pielessä. Silloin vakaus on todellisuudessa illusoorista: meillä on ehkä valuuttakurssivakaus, koska kurssi on kiinni, mutta invenstointien määrä joustaa. Ihan kuten työttömyys joustaa valuuttakurssin ollessa kiinni.

Tuo mainitsemasi ongelma isoissa investoinneissa, jotka muuttuvat kannattamattomiksi, on iso ongelma meille, mutta juuri väärästä syystä. Kun Suomi on liian kallis eikä kasvunäkymiä ole, me emme saa tuollaisia investointeja. Ne, mitä on, eivät kannata. Siksi "vakaa" ympäristö on todellisuudessa huomattava taloudellinen riski. Kun maine investointimaana menee, pitää hintataso laskea tasapainopisteen alapuolelle, ts. myydä alennuksella, että investointipäätöksiä syntyisi. Siksi joku euron aiheuttama ongelma hiipii hiljaa, ja sen aiheuttamien hintaero-ongelmien korjaaminen on vaikeaa ja vaatii aikaa ja hermoja.

Tämä ihan vain sen takia, ettei kommenttiosioni asiasisältö kärsisi propagandistista iskulauseista kuten "vakaus ja ennustettava toimintaympäristö" :)

Janne Suuronen

"
Onko sinulla jotain esimerkkejä sellaisista länsimaista, joissa kelluva valuuttakurssi ja inflaatiotavoitteinen rahapolitiikka olisi luonut ympäristön, joka olisi elinkeinoelämän mielestä epävakaa ja ei-ennustettava? Muistutan, että käytännössä kaikki muut maat paitsi euroalueeseen kuuluvat maat kuuluvat tuohon ryhmään.
"
Tätä piti oikein pysähtyä pohtimaan. Länsimaat = Eurooppa + USA + Kanada + Australia ? Piti oikein käydä googlesta varmistamassa asia :)

Jos esimerkkejä Länsimaista haetaan, niin sitten täytyy mennä Euroopan lähihistoriaan. Millaisia vaikkapa Italian tai Espanjan talous ja yhteiskunnat olivat 1970-luvulla tai 1980-luvulla yritysten näkökulmasta katsottuna ? Mikä vakauttava kehitys (/taantumus) on Euroopan Unionin, mikä yhteisvaluutan ja mikä minkäkin asian vaikutusten seurausta. Mikä näiden valtioiden tilanne olisi ilman 1) Euroopan Unionia 2) Yhteisvaluuttaa ja kuinka se muuttaisi Suomen tilannetta, lähinnä vientiä muulle Euroalueelle. Nyt ei ole aikaa, mutta olisi mielenkiintoista kaivaa esiin Suomen viennin osuus nykyisiin euromaihin vaikkapa 1980-luvulla ja nyt. Sekä tietysti absoluuttisin (inflaatiokorjatuin) luvuin viennin kasvu näihin maihin ja ja viennin kasvu muihin maihin.

Käyttäjän karifa kuva
Kari Fagerström Vastaus kommenttiin #26

Siis euromaat, ei kata koko Eurooppaa.

Käyttäjän jhuopainen kuva
Juhani Huopainen Vastaus kommenttiin #26

Myös tuolloin leikittiin eurooppalaista valuuttaleikkiä, joten en kelpuuta ehdotustasi hyväksytyksi vastaukseksi. Kts: http://jhuopainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/161196-...

Pidetään keskustelu kuitenkin eurossa, eikä livetä EU:n puolelle. Eikä myöskään verrata sotilasdiktatuurin aikaa nykyiseen. Tai globalisaation ja alhaisen inflaation aikakautta menneeseen.

Mä voin suoralta kädeltä arvata, että et pysty esittämään esimerkkejä kysymistäni maista. Sulla on eurosta näppituntuma ja ennakkokäsitys. Se on ok. Mutta näyttöä et pysty kaivamaan euron kokonaisetujen osalta. Ei se mitään, ei siihen pysty kukaan muukaan. Miksiköhän?

Janne Suuronen Vastaus kommenttiin #28

En pysty osoittamaan sinulle maata, koska rajaat tiukasti sekä valtiot että ajankohdat, joista esimerkki teoriasi paikkansa pitämättömyydestä löytään. Lyön vetoa, ette löydä yhtään numeroa näytejoukosta a, b ja c:) Joten teoriani numeroista toimii.

Käyttäjän jhuopainen kuva
Juhani Huopainen Vastaus kommenttiin #29

Löydätkö ylipäätään yhtään maata, joka olisi kärsinyt kelluvasta valuuttakurssista siten, kuten itse mainitsit EDIT - vai onko tämä nyt taas esimerkki siitä, että on mielipiteitä ja populistisia heittoja, mutta ei mitään faktaa? EDIT2: lisäsin pari käppyrää. Voit etsiä niistä tuota mainitsemaasi epävakautta. Yritä edes - kyllästyttää tämä populismisi.

Olli Makkonen

Noihin Huuskon muutamaan kysymykseen voisi heittää vastapallona myös ns. Wahlroosit.

Mikseivät ruotsalaiset yritysjohtajat vaadi Ruotsin liittymistä euroon?
Mikseivät ruotsalaiset poliitikot aja Ruotsia euroon, eivätkö ne tajua Ruotsin etua?

Käyttäjän jhuopainen kuva
Juhani Huopainen

Ruotsissa sekä yritysjohto että poliitikot olivat aivan innoissaan menossa euroon aikoinaan. Kytkivät kruunun, kuten Suomikin 90-luvulla. Tilasivat molemmat selvityksen (Suomessa EMU-työryhmä, Ruotsissa Calmforsin raportti).

Ruotsissa hallitus tilasi raportin ja päätti siltä pohjalta. Myöhemmin asiasta vielä kansanäänestettiin. Suomessa hallitus tilasi raportin, sensuroi sitä ja viittasi kintaalla, ja päätti liittyä. Asiasta ei myöskään kansanäänestetty.

Vielä tänäkin päivänä elinkeinoelämästä löytyy Ruotsissa tahoja, jotka kannattavat eurojäsenyyttä. Samaten poliitikoista. Akatemia, keskuspankki ja kansalaiset ovat toista mieltä. Nalle oli oikeassa - yksikään kehittynyt länsimaa ei tule enää liittymään euroon.

Olli Makkonen

Näin on, aikoinaan Ruotsissakin oltiin ihan innoissaan eurosta, mutta pointti oli se, että tämän päivän yritysjohtajat eivät vaadi kuorossa eurojäsenyyttä.

Suhde euroon on kuin pelikuva Suomesta sillä erolla, että Suomessa kannatetaan euroa ja Ruotsissa kruunua. Tuossahan ei pitäisi olla mitään järkeä. Maat ovat ominaisuuksiltaan sen verran saman kaltaisia, että jos euro on hyvä diili Suomelle, sen pitäisi olla sitä myös Ruotsille.

Osa tuosta selittynee sillä, että ihminen pitää vallitsevaa tilannetta oletusarvoisesti hyvänä oli se sitten mikä tahansa. Toinen vaikuttava seikka voi olla se, että ero eurosta toisi mukanaan epävarmuutta, joka on melkoinen kirosana varsinkin yritysjohtajille.

Käyttäjän jhuopainen kuva
Juhani Huopainen Vastaus kommenttiin #23

Raadollisempi selitys:

Poliitikoilla ja virkamiehillä on ymmärrettävä motiivi nimetä huono talouspolitiikka "markan viaksi". Jos olisi vaan oltu jo eurossa, eikä kakkamarkassa, ei 90-luvun alun katastrofia olisi tapahtunut.

Vastaavasti yrittäjillä ja ammattijohtajilla on kova tarve nähdä syntipukki jossain muualla kuin peilissä. Otin liikaa lainaa, uskoin poliitikkoja, päin hemmettiä meni. Markan vika, jos oltaisiin oltu eurossa, firma olisi johdollani menestynyt erinomaisesti.

Toimituksen poiminnat