*

jhuopainen Pimeää pelottelua ja populismia jo vuodesta 2011.

Mikään ei taaskaan ole muuttunut

  • Euroalueella ei synny tulosta
    Euroalueella ei synny tulosta
  • ...eikä tuotantoa.
    ...eikä tuotantoa.
  • Suomi ei ole enää kaappikreikkalainen
    Suomi ei ole enää kaappikreikkalainen

Olen yrittänyt olla lukematta ja kirjoittamatta. Ei asioihin pysty vaikuttamaan, ainakaan uskonasioihin. Eurooppa on ihanaa, euro on todella hyödyllinen ja yhdessä vahvojen liittolaistemme kanssa kuljemme eteenpäin, voitosta voittoon.

No way, Jose.

Sillä välin kun kärvistelimme ensin kylmimmän juhannuksen viiteenkymmeneen vuoteen ja heti perään pisimmän hellejakson vuosikymmeniin, myös Eurooppa on ensin kasteltu bensiinissä ja sen jälkeen valmis syttymään liekkeihin.

Euroopan suurimman vakuutusyhtiön Allianz SE:n sijoitusjohtaja Maximilian Zimmerer totesi uutistoimisto Bloombergille 11. heinäkuuta, että "Euroalueen perustavaa laatua olevia ongelmia ei ole ratkaistu, ja kaikki tietävät tämän. Eurokriisi ei ole ohi." Zimmerer vastaa 556 miljardin euron sijoituksista, joten joksikin mikkihiireksi tai persuksi häntä on vaikea haukkua.

Portugalin positio pläsähti

Muistutuksena siitä, mitä Eurooppa voi ja tulee taas olemaan saatiin jo samana päivänä. Aiemmin eräs suurelle yleisölle tuntematon hassu portugalilaispankki ja sen monimutkaisen konsernirakenteen eräs yksikkö joutui jättämään lainalyhennyksen väliin "likviditeettiongelmien" takia - eli ikäänkuin kyseessä olisi vain hetkellinen ja sinällään mitätön kassavajaus. Pankki yritti samana päivänä kuin Zimmerer puhui selvittää tilannettaan julkisesti, mutta markkinat eivät oikein vakuuttuneet pankin kunnosta. Tilanne alkoi näyttää kurjalta - osakekurssi romahti, jopa valtionlainojen korkotaso Portugalissa hypähti, kun pankin ajautumista valtion syliin alettiin pitää mahdollisena.

Eilen keskiviikkoiltana, Yhdysvaltain markkinoiden sulkeutumisen jälkeen, Portugalin viranomaiset ilmoittivat lyhyeksimyyntikiellosta pankin osakkeiden osalta. Syykin on ilmeinen. Pankki tiedotti, että sen tappio ensimmäisen vuosipuoliskon aikana oli huimat 3,57 miljardia euroa. Koko pankin markkina-arvo osakkeen hinnasta laskettuna on vain 20 miljardia euroa, mikä antaa hieman suhdetta siihen, miten valtavasta tappiosta on kyse. Pankin oma pääoma on nyt pudonnut alle vaaditun,, talletuspako on ollut huomattavaa, pankkitoiminnan tuotot ovat laskeneet yli 70 prosenttia ja likvideetti on laskenut kolmella miljardilla. Tämä siis vuoden alusta kesäkuun loppuun - ennenkuin pankin kriisi oli päässyt edes kunnolla vauhtiin.

Portugalihan irtautui tukiohjelmasta toukokuussa. Sitä irtautumista käytettiin estottomasti ja häikäilemättömästi myös vaaliaseena - 'Euroopassa pahin ohi'¨. Minun mielestä jonkun maan kriisi on ohi siinä vaiheessa kun sen voi varmuudella katsoa pystyvän suorittamaan kriisiavustukset takaisin. Tällä kriteerillä mikään kriisimaa ei ole lähelläkään tilannetta, jossa 'pahimman' voisi katsoa olevan ohi.

Näitä tapauksia tulee riittämään, iso osa niistä on vain pidetty niukin naukin pinnan päällä katsomalla läpi hassua kirjanpitoa, tai sitten Euroopan keskuspankista on suunnattu ruiskuletkulla rahaa 'sopivilla' ehdoilla.

Ai niin, ja sitten on tämä Ukrainan kriisi, ja siitä seuranneet talouspakotteet, mikä varmistaa taas sen, että Euroopassa kasvavat ainoastaan Saksa ja ne maat, jotka eivät euroalueeseen kuulu. Kreikka ja Espanja ovat täysin hoitamatta, Irlannista tulee vielä vaikeuksia ja nyt myös "paremmissa" maissa meno on ollut vakaata matalalentoa useamman vuoden. Eväät ovat vähissä, koska ne on melkein syöty jo.

Kotimaassa keskitytään oleelliseen

Ennen europarlamenttivaaleja Alexander Stubb ja Olli Rehn kävivät Risto E.J. Penttilän vieraina kehumassa, että eurokriisissä on kolme kohtaa neljästä jo hoidettu. Vaalikamppista elinkeinoelämän rahoilla, puhdasta valehtelua tai asiantuntemattomuutta - todennäköisesti vähän sekä että. Rehnin "Myrskyn silmässä"-kirjan lukemisen jälkeen en ollut ollenkaan vakuuttunut siitä, että Rehn ymmärtää eurokriisin todellista luonnetta ja laajuutta. Aiemmin olin pitänyt häntä lähinnä epärehellisenä, mutta kirjan lukemisen jälkeen lähinnä yksinkertaisena. Tai ehkä hän on vain sortunut siihen group think-ilmiöön, jota Johnny Åkerholm kuvaili Ylen eurokriisidokumentissa Harmaa eminenssi. Ehkä Rehn uskoo omiin juttuihinsa. On se varmasti mahdollista.

Rehnin osallistuminen europarlamenttivaaleihin oli kätevää - hän ei voinut ehdokkaana jatkaa samanaikaisesti komissaarina. Joten tarvittiin sijainen. Kun tarpeeksi monta kertaa asiasta äänestettiin, tehtävään saatiin, kuka siihen haluttiin, ja kuka siihen myös itse kovasti halusi - Jyrki Katainen.

Rehnin irtisanoutuminen komissaarin tehtävistä avasi mahtavan pätkätyöpaikan Kataiselle. Neljän kuukauden pesti, johon sisältyi vieläpä suoraan yksi vuosilomakuukausi, eli kolme kuukautta töitä, kuukausipalkan ollessa parikymmentä tuhatta euroa. Mikäli käy niin hassusti, että Kataisen suorittamia palveluksia ei muistettaisi komissaarivalintaprosessin aikana, Katainen saisi "sopeutumispalkkaa" kolmen vuoden ajan, noin puolet palkasta vastaavan summan. Laskin pikaisesti, että ennen merkittäviä työsuhde-etuja ja luonnollisesti eläkekertymää, pelkästään palkkaa Katainen saa tehtävästään noin 440.000 euroa. Mikäli hän joutuisi palaamaan Suomeen ja päätymään ministeriksi, hänen työpalkkansa jäisi todennäköisesti alle sen rajan, jonka jälkeen sopeutumisrahaa ei maksettaisi. 

Ihan hyvä kuvio. Kolme kuukautta duunia ja 440.000 euroa. Kukaan tuskin kuvittelee, että kolmessa kuukaudessa missään uudessa työpaikassa saa mitään merkittäviä aikaiseksi. Se tuskin on tarkoituskaan. Ehkä se on koeaika ennen varsinaista komissaaripaikkaa. Tai ehkä se on vain muikea, kiva korvaus organisaatiolta, joka maksaa kuulemma vain kahvikupposen verran. Organisaatiolta, joka muistaa kyllä jees-miehen, joka allekirjoittaa ja myy omilleen ajatukset tukipaketeista ja vakaushimmeleistä.

Kävi miten kävi, Kataisella on asiat kunnossa. Jonkun pitäisi kuitenkin tämä eurokriisikin hoitaa. Juho Romakkaniemikin, ensin Kataista, sitten Rehniä ja nyt Stubbia avustaessaan, on pahasti varattu. Mistä löydämme uuden helppo-heikin, joka myy positiivista uskoa täynnä äänestäjille ajatuksen, että taas täytyy tukea muita, koska muuten tulee Leeehmannn?  Tuleeko Stubbista uusi 'se', joka aina uuden tukipaketin tai muun ikävyyden tullessa vastaan ottaa vakavan ilmeen, surullisena, mutta täynnä tahtoa ja optimismia, ja kertoo, kuinka tämä nyt esillä oleva asia on hänestäkin vastenmielinen, mutta se on välttämätöntä tehdä, että joskus helpottaisi ja maailma pelastuisi. Ja että miljardikin on vain yhden kuukauden budjettivaje, että who cares, ja VMP? Ja kuinka paljon hei toivovat, että se liittovaltio, missä ei tarvitsisi enää edes äänestyttää mistään, vaan asioista voisi sopia ihan kavereiden kesken, olisi jo täällä?

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

37Suosittele

37 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (35 kommenttia)

Käyttäjän susijumala kuva
Henri Alakylä

SJP tullee 2-4 vuoden sisällä kertomaan, miten hänkin on jo pitkään aavistanut Suomen olleen arveluttavilla vesillä eurosotkujensa kera.

Käyttäjän jhuopainen kuva
Juhani Huopainen

Ei hänen tarvitse, takaportti on valmiina. Tilanne olisi kuulemma olisi ollut paljon pahempi, jos näin ei olisi toimittu. Ainakaan ei voi tietää. Kimmo Sainio voi kertoa, että Iso-Britannia on rupumaa, ei huolittaisikaan euroon, ja Kreikassa tilanne parempi. Börje voi kertoa, kuinka liittovaltio on toooosi fantsu, vaikka hän ei aiheesta mitään tiedä. Kunhan on saanut jostain sellaisen ajatuksen, että fantsua on. Turusen "meillä EK:ssa" on pätevä perustelu mihin tahansa, vaikka mitään siellä EK:ssa ei kättä pidempää edes ole, edes yhtä vaivaista selvitystä. Sitten oma show:nsa ovat hardcore-itävaltaliberaalit, joiden mielestä reilumpi deflaatiolama on hieno juttu, kun rahan arvo nousee, koska se on jotenkin merkityksellistä, ja ihmisillä pitäisi olla siitä hyvä mieli. Demarisymppaajille Yle-avustajasta tähti-Kuuselaan riittää, ettei vahingossakaan myönnä tai tunnusta, että persut tai persuhtavat voisivat olla jossain asiassa oikeassa, ja ainakaan voittamaton galaktisen tason Koivisto-Lippos-Urpilais-linja ei ole koskaan voinut erehtyä.

Kävin muutamia hauskoja keskusteluita myös muualla. Suomen suurin uskonto ei ole ev.lut., vaan EU ja euron fantastinen vakaus.

Mm. Suurosen Janne on täysin vakuuttunut, että ennen ja ilman euroa oli jossain isoja ongelmia, jotka euro ratkaisi, mutta sitten kun yritettiin oikein kaivamalla kaivaa esimerkkejä ja ongelmia, kävikin ilmi, että niitä ongelmia ei valuuttaliittokohellusten lisäksi oikeastaan ollutkaan. Samaten Suuronen ja moni muu on vakuuttunut, että euron kanssa voi elää. Varmaan voikin, mutta huonosti, koska hyvin eläminen ei ole oikein keneltäkään onnistunut, ei nyt, aiemmin ja tuskin tulevaisuudessakaan.

Pyydettäessä ratkaisukeinoja sille, miten euron kanssa voisi elää, kuulin ehdotuksen, jossa kansallinen palkkataso olisi sidottu indeksiin, jota rukattaisiin hallituksen tms. toimesta aina ylös tai alas, kun kilpailutilanne sellaista edellyttäisi. Tästä päästiinkin sitten seuraavan asteen ongelmiin, eli pitäisi olla jonkinlainen joustomahdollisuus myös asuntolainalyhennyserissä, että ne joustaisivat palkkaindeksin tahdissa.

Huomautin, että käytännössä kansallinen kelluva valuutta on juuri tuollainen indeksi. Sillä erotuksella, että sitä indeksiä rukkaisi joku Siilijärven Kokoomusnuori, todennäköisesti aina väärin, kun taas valuuttakurssi muuttuisi kysynnän ja tarjonnan mukaan markkinoilla, todennäköisesti hieman harvemmin väärin.

Ymmärtänet typeryyden ja koomisuuden, mikä tämmöiseen virittämiseen liittyy.

Käyttäjän riikkasoyring kuva
Riikka Söyring

Eurosta, Eu:sta ja eurooppakeskustelusta tulee ihan mieleen entinen uskonnonopettajani ajalta, jolloin uskonto ei ollut valinnainen aine kouluissa :D
Hän oli Suomen ensimmäinen vihitty naispappi.

Meillä oli kiistaa uskonasioista. Kyselin ikäviä kuten "Kuka niin sanoi?", "Mistä se tiedetään?", "Onko se varmaa?", "Onko ajateltu kerrannaisvaikutuksia?" ja vastaavaa.

Hän katsoi minua tuskastuneena ja halveksien, todeten "Se on niin kun siihen uskoo. Täytyy vain uskoa."

Selvyyden vuoksi tiedustelin "Eli siis jos uskon että ristille ripustettu vasemman jalan tennarini tekee ihmeitä, niin tapahtuu jos vain uskon niin?"

Teologi-opettajani lähetti minut rehtorin puheille.

Käyttäjän susijumala kuva
Henri Alakylä

Ymmärrän kutakuinkin täydellisesti. :)

Erityisesti tuo kelluvan valuutan ominaisuudet ovat pahasti vieraita suomalaisille. KD:n eduskuntaryhmän pj. marssi suuren salin pönttöön ja maalaili kaksinumeroisia korkoprosentteja. Ei vain tajua. Ei millään. Kreikalla euromaana - jolloin siis pitäisi kaikki olla vallan fantastisesti - oli jopa nelinumeroisia korkoprosentteja.

Minustakin on arveluttavaa, jos joku norsunluutornista alkaa määräämään sen, mikä minkäkin verran saa maksaa. Toimivat (siis aidosti kilpailulliset- jne) markkinat kun tekee tällaiset linjanvedot automaattisesti.

Janne Suuronen

Taidat kohdallani viitata kysyttyihin esimerkkeihin pienen valtion oman valuutan tuomista ongelmista so esimerkkejä siitä, millaisia ongelmia pieni valtio voisi välttää liittymällä suurempaan valuuttaunioniin. Sinun mielestäsi esimerkkitapauksia ei ole ja pieni maakohtainen markkinaehdoin toimiva kelluva valuutta aina tasapainottaa tilanteen kuntoon. Minä taas näen pienen valuutan riskeiksi valuutan heikkenemisen kautta inflaation ja korkojen nousun kautta laman. Keskustelu taisi silloin jäädä hieman kesken: Vaatisi oman puheenvuoronsa ja paljon aikaa. Mutta myönnettävä on, että poliittisen tarkoitusperän näkövinkkelistä taitavasti tartuit oikeaan kohtaan kiinni. "Pienen" valuutan ongelmilla on helpompi pelotella, kuin konkreettisilla esimerkeillä todistaa ongelmia nähdyn.

Lisäksi muistelisin perustelleeni muutoinkin yhtenäistä euroa matalammalla rahan hinnalla ja Euroopan sisäisen kaupankäynnin helpottumisella (hintojen vertailun helpottuminen, ei valuutan vaihtoja transaktiokuluineen, ei valuuttariskejä, yhtenäinen pankkisiirtojärjestelmä jne).

Totta kyllä, että mielestäni Eurovaluutan kanssa voi elää. Toisinkaan ei ole todistettu. Tässä on erityisesti huomioitava, että Pankkikriisin ja Eurovaluutan välille Ei Tule vetää Yhtäläisyysmerkkejä. Vaikka sellaista mielikuvaa yritetäänkin luoda. Totta on, ettei EKP:n ja Euroopan Unionin päättäjät ole toimineet 2008 alkaneen finanssikriisin jälkeen parhaalla mahdollisella tavalla ja ettei päätöksentekotapa ole tarpeeksi toimiva.

On myös niin, ettei Suomen valtion budjetista ole Eurovaluutan säilyttämiseksi "lapioitu miljardeja euroja", millaista mielikuvaa Perussuomalaiset puheenjohtajansa Timo Soinin johdolla vielä vuosi ja kaksi sitten yrittivät luoda. Oikeastaan Suomen valtion otto-antolainauksen korkoabritraasia lukuunottamatta, yhtään euroa ei vielä ole menetetty. Realistinen Suomen veronmaksajille aiheutunut lasku Eurosta tähän asti on joitakin satoja miljoonia euroja. Nyt sentään Perussuomalaiset ovat tästä väärän, oikeastaan valheellisen mielikuvan luomisesta luopuneet, vaikkakin on todettava että lopullisen Suomen veronmaksajille aiheutuneen laskun suuruusluokan voinemme arvioida vasta tästä joskus viiden vuoden kuluttua.

Käyttäjän Mikko-VilleMtt kuva
Mikko-Ville Määttä Vastaus kommenttiin #19

Olet fiksu kaveri, mutta näiden kommenttien valossa näyttää siltä, että meiltä puuttuu yhteisymmärrys eräistä rahatalouden perusmekanismeista. Yksi tapa aloittaa olisi sellainen, että ottaisimme jonkun kohtuullisen kansantajuisen analyysin lähtökohdaksi ja katsoisimme mistä kaikesta olemme oikeasti eri mieltä.

Tämä olisi yksi suosikeistani tuollaiseen tarkoitukseen:
http://larseosvensson.se/2014/07/25/weak-defense-f...

1. Se perustuu todellisiin tapahtumiin ja todelliseen dataan.
2. Se on harjoitetun rahapolitiikan kritiikkiä sellaisen henkilön toimesta, jota voidaan pitää alan asiantuntijana.
3. Siinä tarjotaan selkeä vaihtoehtoinen parempi skenaario harjoitetulle politiikalle.

Jos pääsemme yhteisymmärrykseen siitä, että Lars Svensson on kritiikissään oikeassa, voimme helposti laajentaa analyysin euroon. Syynä on se, että virheellinen rahapolitiikka omassa kelluvassa valuutassa mahdollistaa saman tyyppisten makrotaloudellisten vaurioiden aiheuttamisen kuin kiinteä valuuttakytkös.

Janne Suuronen Vastaus kommenttiin #20

Olet ihan oikeassa siinä, että juupas-eipäs tasolta syvemmälle päästäksemme pitäisi keskustella konkreettisemmin esimerkeistä ja luvuista. Antamasi esimerkkisivu on tosiaankin hyvä siinä mielessä, että tuollaisesta olisi helpompi lähteä keskustelemaan syvällisemmin. Pointti vastaanotettu ja oikeastaan samaa mieltä. Joskin, paljonko itse kullakin sitten on Kiinnostusta ja Aikaa käytettävissä pitkiin jorinoihin juuri sillä hetkellä, kun joku muu tekee jostain aiheesta kinnostavan avauksen.

Siitä en kyllä ole varma, että mihin rahatalouden perusmekanismeihin kommentissasi viittaat.

Rahapolitiikkan tavoitteet (keskuspankkien toiminta), työllisyys, kansantalouden kasvu ja inflaatio kait tuossa annetussa kirjoituksessa olivat päätekijöitä. Mutta jotta siihen osaisi sanoa juuta tahi jaata, pitäisi tarkastella myös maailman tuomia muita reunaehtoja, perehtyä kirjoituksessakin yhdellä sanalla viitattuun Ruotsin rakennemuutokseen (rakennemuutoksiin sekä teollisuudessa, että työmarkkinoilla), tärkeimpien kilpailijamaiden rakennemuutoksiin samoissa asioissa (so muutokset suhteelliseen kilpailukykyyn) ja vaikkapa maailmantalouden yleiskehitys joitakin mainitakseni. Lisäksi vielä vaikkapa hitausmomentti eri sektoreilla. Kun koronlasku saattaa poikia palvelusektorille nopeastikin lisää työpaikkoja, niin metsäsektorilla katsotaan kymmenen vuoden aikatasoilla. Ja samaan aikaan metsäsektorin pohjoismaihin tehtävissa investoinneissa Ruotsin kanssa kilpailee Suomi, jolloin teoreettisesti tekstin vaihtoehtoisten matalien korkojen vaihtoehdossa investonnit muiden tekijöiden sijaan olisivat siltikin voineet suuntautua Suomeen ja taulukkojen joidenkin numeeristen arvojen pohjalta tehdyt johtopäätökset vääriä. Siksi tuon antamasi hyvän kirjoituksen tasolle lähteminen ensinnäkin vie julmetusti aikaa ja toiseksi palautuu sekin lopulta juupas-eipäs keskusteluksi, vaikkakin sitten yhtä keskutelutasoa syvemmällä.

Käyttäjän Mikko-VilleMtt kuva
Mikko-Ville Määttä Vastaus kommenttiin #22

"Rahapolitiikkan tavoitteet (keskuspankkien toiminta), työllisyys, kansantalouden kasvu ja inflaatio kait tuossa annetussa kirjoituksessa olivat päätekijöitä. Mutta jotta siihen osaisi sanoa juuta tahi jaata, pitäisi tarkastella myös maailman tuomia muita reunaehtoja, perehtyä kirjoituksessakin yhdellä sanalla viitattuun Ruotsin rakennemuutokseen (rakennemuutoksiin sekä teollisuudessa, että työmarkkinoilla)"...

Itseasiassa Lars Svensson kommentoi tämän tyyppistä pohdintaa toisessa kirjoituksessaan:
http://larseosvensson.se/2014/06/16/objective-and-...
"The mission argues that Swedish inflation is low because global inflation is low. But it misses that, as Deputy Governor Martin Flodén has emphasized in a speech, with a floating exchange rate and appropriate monetary policy, Swedish inflation becomes independent of global inflation. The low inflation is thus mainly due to tight monetary policy and the associated strength of the krona."

Oma näkemykseni on sellainen, että matalan työllisyyden ja alhaisen inflaation vallitessa keskuspankin pitäisi toteuttaa inflaatiotavoitteensa kaikin keinoin. Maailmantalous tai mikään rakennemuutos ei voi keskuspankkia mitenkään estää sitä tekemästä. Jos olet tästä eri mieltä, jatkokeskustelu olisi todellakin melko turhaa.

Janne Suuronen Vastaus kommenttiin #25

"
Oma näkemykseni on sellainen, että matalan työllisyyden ja alhaisen inflaation vallitessa keskuspankin pitäisi toteuttaa inflaatiotavoitteensa kaikin keinoin. Maailmantalous tai mikään rakennemuutos ei voi keskuspankkia mitenkään estää sitä tekemästä. Jos olet tästä eri mieltä, jatkokeskustelu olisi todellakin melko turhaa.
"

Niin. Paitsi että yhteiskunnan ihmisten hyvinvoinnin lisääminen/turvaaminen on tietenkin se ylin tavoite. Inflaatio on vain yksi kansantaloudellis-matemaattinen laskentakeino, kansantalaouden laskennallinen parametri, jota käytetään tavoitteeseen pääsemiseksi. Ei mikään itsearvoisesti joissain vaihteluväleissaä pidettävä ukkoylijumala. Ja myös keskuspankkien tulee olla alisteisia ylimmälle tavoitteelle, ihmisten hyvinvoinnin turvaamiseksi.

Turvaako tasainen inflaatio yhteiskunnan talouden ja hyvinvoinnin ? Suomen viimeisen kolmen neljän vuoden inflaatiotaso on ollut aikalailla ihannelukemissa, mutta taloutemme on silti kuralla ja siitä poikineen työttömyydenkin kautta ihmisten hyvinvointi vaarantunut. Rahapoliiittisia keinoja on aika turha käyttää, elleivät siellä pohjalla rakenteet ole kunnossa. Vähän kuin yrittäisi jatkuvasti putsailla reunoistaan romahtaneen kaivon vettä.

Toki rakenteiden korjaaminen ja rahapoliittiset keinot eivät useimmiten teknisesti ole mitenkään toisiaan poissulkevia asioita. Lähinnä kait tässä tullaan politiikkaan ja kansan valmiuteen hyväksyä muutoksia.

Minulla ei edelleenkään ole vahvaa mielipidettä Euron puolesta tai vastaan. Ei ole koskaan ollut. Mutta sensijaan olen jo vuosia spämmännyt Suomen rakenteiden ja erityisesti vientiteollisuuteen liittyvien rakenteiden muutostarpeiden puolesta. Tähän liittyen tietysti omaan valuuttaan palaaminen voisi olla eräs, muttei missään tapauksessa saa olla ainoa merkittävä rakenteellinen muutos.

Käyttäjän Mikko-VilleMtt kuva
Mikko-Ville Määttä Vastaus kommenttiin #31

Toki alunperin ajateltiin inflaatiotavoitteen turvaavan talouden vakaa kehitys. Nykyisin monet ajattelevat, että inflaatiotavoite ei ole riittävä:
http://mainlymacro.blogspot.fi/2014/07/synthesis-d...

Inflaatiotavoitteella on myös arvoa sinänsä. Se on loppujen lopuksi se, mihin koko valuutta on ankkuroitu. Kaikki pelurit luottavat siihen, että keskuspankki toteuttaa sen taloustilanteeseen sopivalla tavalla. Käytännössähän on huonoina aikoina tapana mennä vähän yli, koska 2% on melko alhainen tavoite. Ruotsissa homma kuitenkin onnistuttiin ryssimään samoin kuin meillä euroalueella.

Kiintein veroin meidän inflaatiomme ei enää vaikuta kovin sopivalta:
http://www.stat.fi/til/khi/2014/06/khi_2014_06_201...

Mitä rakenteisiin tulee, nähdäkseni rahapolitiikka on oleellinen osa sitä rakennetta. "Indeksitalous" pyöri aikanaa tuottavuuskehitystä ja myös devalvaatiosyklejä vastaan. Nyt kun olemme eurossa, emme edes yrittäneet sitoa "indeksitalouttamme" Saksaan, vaikka olisi pitänyt käsittää euron olevan saksakanta.

Käyttäjän riikkasoyring kuva
Riikka Söyring Vastaus kommenttiin #25

Ekonomisti Ronald Janssen todistelee, että Euroopassa ei ymmärretä deflaation ja palkkatason yhteyttä, eikä niiden yhteyttä liian matalaan inflaatioon.

Ronald Janssen: Europe does not understand deflation and wages http://www.social-europe.eu/2014/07/europe-underst...

Käyttäjän KatriRonkainen kuva
Katri Ronkainen Vastaus kommenttiin #19

Kimmo Sasi perusteli euron hyötyjä lähes samoin argumentein taannoisessa Liberan järjestämässä "Euron tulevaisuus"-kirjan julkistamistilaisuudessa. Björn Wahlroos mitätöi nämä perustelut keskustelussa aika tehokkaasti: http://www.youtube.com/watch?v=4dsQL9TJRFA

Käyttäjän susijumala kuva
Henri Alakylä Vastaus kommenttiin #19

Pankkikriisi Eurooppaan syntyi pitkälti sen vuoksi, että EKP:n toteuttama rahapolitiikka oli löperöä. Ne monien suitsuttamat matalat korot ovat kuitenkin vain mahdollistaneet löysemmän talouspolitiikan, kun velkarahaa suorastaan tyrkytettiin. Kun musiikki loppui - olikin vain huima kasa velkaa epäluotettavilla velallisilla.

Näin ollen on syytä huomata, että EKP ei ole toiminut hyvin edes ennen 2008 alkanutta finanssikriisiä.

Mikäli katsot Taylorin korkokaavan mukaista korkotasoa (eli millainen korkotason "tulisi olla" tiettyjen talouden peruselementtien valossa) ja vertaat sitä siihen, mitä EKP:n korkotaso oli niin huomaat, että usean vuoden ajan EKP:n korkotaso oli yksinkertaisesti liian alhainen.

Näin ollen eurovaluutan ja pankkikriisin välille voidaan selkeästi laittaa syy-seuraus suhde toisiinsa. Tämä kriisi on surkean rahapolitiikan tulosta.

Käyttäjän jhuopainen kuva
Juhani Huopainen Vastaus kommenttiin #19

Pelkkä ajatus lukea sitä sössötyksen määrää, mitä ihmisiltä tulee tähän avautumiseeni, ällötti etukäteen niin paljon, että luen kommentit vasta nyt. Pahoittelut viiveestä. Valitan, mutta kommenttisi sopii hyvin tuohon ennakkokäsitykseeni, vaikka kohteliaaseen sävyyn on kirjoitettu.

Pieni valuutta = inflaatio -> korkeat korot -> lama on hieman omituinen ajatus. Toki sellainen riski on olemassa. Tapahtuihan niin Yhdysvalloissakin. Ei valuutan koko, tai liittovaltio suojaa siltä. Ulkoinen shokki esim. energiapuolella heilauttaa taatusti inflaatiolukemia, ja seurauksena voi olla lama jo ihan sen shokin takia. Inflaatio ei siis itsessään ole välttämättä syyllinen yhtään mihinkään. Inflaationpelosta erinomainen: http://worthwhile.typepad.com/worthwhile_canadian_...

Matala rahan hinta ei pidä paikkaansa suurelle osalle euroaluetta. Ennen eurokriisiä reaalikorot laskivat monessa maassa, mutta lähinnä korkean maatason inflaation takia sekä madaltuneiden nimelliskorkojen kautta. Tässä kriisin jälkeen monesti kuulee sanottavan, että "rahapolitiikka on ennätyslöysää". Se on täyttä paskaa. Reaalikorot ovat monessa maassa huolestuttavan korkeita: valtiot saavat kyllä halvalla rahaa sisään, korkotasolla, joka kertoo pikemminkin edessä olevasta deflatorisesta lamasta eli "japanisaatiosta". Mutta yritysten reaalikorkotaso on useissa maissa korkeampi kuin ennen euroa. Rahan hinnan alhaisuus ei myöskään ole itsessään mikään autuaaksi tekevä muuttuja, vaan ruokkii helposti kuplia.

Nämä alhaiset transaktiokustannukset ja vertailun helpottamiset on käyty läpi aiemminkin. Esitä, ole hyvä, lukuja siitä, kuinka suuret hyödyt ne ovat. Ne nimittäin ovat melkoisen pienet, ja nykyteknologialla ei ole mitään ongelmia pitää verkkokaupoissa hintoja asiakkaan haluamassa valuutoissa jne.

Tietenkin pankkikriisin ja eurokriisin välille pitää vetää yhteys. Tuohan on Suuronen järjetöntä tuubaa väittää, että eurosta pitäisi huomioida sen tuoma mitätön transaktiokustannusten pieneneminen, mutta ei pankki- ja velkakriisiä, tai massatyöttömyyttä, tai korkeita rahoituskustannuksia, tai euron revalvoitumista finanssimarkkinoilla.

Juu, ei ole lapioitu yhtään mitään, vain lainaa ja takauksia, ja peräti korkoarbitraasia saattaa olla tulossa. Niin varmaan. Joitakin satoja miljoonia on korkeintaan hävitty juu. Pelkästään Suomen Kreikka-saatavat ovat noin kuutisen miljardia euroa. On ihme, jos niistä saadaan edes kolmasosa takaisin. Ja se on vain Kreikka.

Jostain syystä et huomioi myöskään kustannuksia, joita kansantaloudelle aiheutuu vajaatyöllisyydestä, velkaantumisesta ja kasvun puutteesta. Ensimmäinen konsti, jota sakkaavaan talouteen kokeillaan, on rahapolitiikka. Siis normaalisti.

Käyttäjän seppokalevi kuva
Seppo Turunen

"...vaikka mitään siellä EK:ssa ei kättä pidempää edes ole,..."
Jahah, karhupoikakin on herännyt kesähorteesta. Niin ...EK:n piiriin kuuluu Suomen Yrittäjät mukaanlukien erilaisia aktiivisia toimijoita, jotka tänäkin päivänä kehittävät osaltaan palvelujaan ja tuotteitaan tavoitteena huomisen ja ylihuomisen "leivän" turvaaminen. Jos mm. "Euro/hinta" yhtenä monista markkinointimixin osista ei pelitä tai riski eteenpäinkatsoen näyttää liian suurelta; seikkaan varmasti otetaan kantaa. Nyt käydään useissa yritysverkostoissa "ylimääräistä" rakenneuudistusta (markkinoinnin suuntaus ja tuotteiden sopeutus)Venäjän suurentuneen ja realisoituneen maariskin takia.

Käyttäjän jhuopainen kuva
Juhani Huopainen Vastaus kommenttiin #24

Missä on se raportti niistä merkittävistä hyödyistä ja eduista, joita Suomen elinkeinoelämä on eurojäsenyydestä saanut?

Käyttäjän jhuopainen kuva
Juhani Huopainen

Jaa-ha.
http://www.karjalainen.fi/uutiset/uutis-alueet/kot...

Juncker considers creating financial services tsar
http://www.ft.com/cms/s/0/a631efea-173c-11e4-87c0-...

(FT:n maksumuurin ohi pääsee, kun lyö artikkelin otsikon googleen, ja menee lukemaan sitä kautta. Tässä vielä laiskoille linkki http://bit.ly/1rRbPZ8)

Käyttäjän susijumala kuva
Henri Alakylä

Availinkin jo FT:n Juncker-artikkelin tuohon "aamupalalistalle". Tätäkin tässä ihmettelin (lujaa menee jo "taputellussa" Portugalissa):

http://www.ft.com/intl/cms/s/0/0f7d1cc4-17c2-11e4-...

...Sekä Argentiinan defaulttia.

Käyttäjän SepSaa kuva
Seppo Saari

Mistä esim. Kreikka ja Portugali ovat saaneet vuorosanat, "emme tarvitse enää apua" tai "vapaat lainamarkkinat ovat meille nyt auki" tai "hieman vain korko- ja maksuaikajärjestelyjä", vaikka maksukyvyttömyys on ovella. Ja sitten tulee vielä mm. tämä Pyhän Hengen Pankki, joka on hengenahdistuksessa.

Kuitenkin ollaan todellisuudessa lähes polvillaan liemessä. Liittyykö tämä hieman itsepetoksellinen puhe (jota myös EU yhä harjoittaa) vain ja ainoastaan siihen, ettei euroalueen sallita rapista miltään suunnalta, eikä epäilyksiä sen peruuttamattomuudesta uskalleta ääneen lausua tahi isoja arviointivirheitä myöntää?

Käyttäjän karifa kuva
Kari Fagerström Vastaus kommenttiin #32

Miksiköhän tämä kommenttisi toi mieleeni ne Nevostoajat kun näitä päämiehiä pidettiin väkisin pystyssä siellä paraatiin katsomoissa. Totuus tekee kait niin kipeää...

Käyttäjän Mikko-VilleMtt kuva
Mikko-Ville Määttä

Eräs oudoin piirre tässä tilanteessa on se, ettei juurikaan ole keskusteltu oleellisimmista asioista. Mitä eurolla tehdään, jos se saadaan pelastettua. Se on dysfunktionaalisin valuutta kehittyneiden maiden historiassa kultakannan jälkeen. Olemme siis käytännössä pelastamassa kokkaretta radioaktiivista jätettä.

Eräs teoria on liittovaltio, jonka oletettavasti saamme euron avulla. Saksalla on jo kuitenkin kokemusta liittovaltiofantsuttelusta itäisen osansa integroinnin kanssa. Todennäköisyys sille, että Saksa haluaa erikieliset, erikulttuuriset, vihamieliset ja hyvin dysfunktionaaliset hallintorakenteet omaavat kriisimaat letkuihinsa, on noin 0%. Sen lisäksi tulee sitten vielä sotilaallisesti vahvojen euromaiden mahdottomuus omaksua todellinen sotilaallinen vastuu itäisten ja koillisten periferioiden puolustuksesta.

Mahtaakohan olla muita pitkän tähtäimen suunnitelmia 0%:n suunnitelman lisäksi. Ehkä se on lisätä komissioon kaikenlaisia tsaareja ja muita palkintokyöstejä ja toivoa fantsuttelun kestävän mahdollisimman kauan.

Käyttäjän riikkasoyring kuva
Riikka Söyring

Justiinsa. Takametsien tyhmä tahtoisikin nyt tietää, miksi pelastaja (euro ja Eu) pitää pelastaa? Pitääkö ne pelastaa siksi, että ne voisivat pelastaa Eu:n ja euron? Miltä ne pitää pelastaa? Markkinavoimiltako vaiko itseltään? Miten se tapahtuu?

Haloo Vartiainen, Rehn ja kumppanit!!! Tahdon tietää, tahdon ymmärtää! Selittäkää!

Käyttäjän SepSaa kuva
Seppo Saari

Moni on takonut v:sta 1995, kun EU-rauta on ollut kuumana, eli sinne on hankkiuduttu uraputkimielessä puuhaan kuin puuhaan, joten palkintokyöstejä (mm. puolueputkista) on luotu ehkä pienen armeijan verran. Heidän etuisuuksiensa (myös tulevien) hoitelu taitaa olla prioriteettilistalla korkealla.
Onko heillä kaikilla eväät selvitä vapailla työmarkkinoilla?

Toki liittovaltiohaaveetkin elävät vielä joissakin piireissä, ehkä myös em. syistä.
Se joskus askarruttaa, että moni EU-fani on ilmoittanut olevansa markkinatalouden kannattaja, mutta toimii EU:ssa kuin keskitetyn valvontatalouden ylipääkomissaari.

P.S. Lisäys 13:11.
Kyllä nuo Huopaisen käppyrät kertovat mm. tuotannon, tuottojen ja velkaantumisen (yms.) kehittyneen vanhalla mantereella ei-toivottuun suuntaan. Kun +- 12%:n työttömyyttä pidetään hienona, jenkit ovat sentään saaneet sitäkin vähän alemmaksi.
Joku Obama-fan lähetti tämän:
https://www.facebook.com/963WHUR/photos/a.46334445...

Käyttäjän AnnaA kuva
Anna Ahola

"Mahtaakohan olla muita pitkän tähtäimen suunnitelmia 0%:n suunnitelman lisäksi."

TÄMÄ on varsin mielenkiintoinen kysymys. Ja - kuten Määttä sanoo - myös kaikkein oleellisimpia kysymyksiä.

En ole pitkään aikaan (moneen, moneen kuukauteen) oikein enää jaksanut innostua keskustelemaan siitä, että onko euro huono idea vai ei (tai että miksi se on huono idea). Minusta nuo asiat on vatkutettu läpi jo niin moneen kertaan, niin monin eri tavoin ja niin selvin näytöin & todistein, että olen - well - suoraan sanottuna sekä pitkästynyt että turhautunut. Minun näkökulmastani katsoen yllä mainitsemieni kysymysten käsittely ei vaan tunnu enää erityisen mielekkäältä; jos ei asioiden tila (lue: euron mielettömyys & ilmeinen vahingollisuus ja EKP:n ym. eurobyrokraattien sula hulluus) ole jo tähän mennessä jollekulle selvinnyt, niin tuskin se tulee millään keskustelun määrällä (tai laadulla) kyseisille henkilöille selviämäänkään.

Pahoittelen, mutta tässä suhteessa olen pessimisti. Tai realisti, ihan miten sen nyt haluaa nähdä.

Ylläkerrotun seurauksena ainoa asia, mikä minua oikeastaan tässä euro-keskustelussa enää kiinnostaa, on juurikin tuo Määtän yllä (kommentissa #14) esittämä näkökulma. Eli ts. toisaalta kysymys siitä, että millaisen tulevaisuuden euron kannattajat mielessään näkevät, ja toisaalta kysymys siitä, että kuinka realistisena he omaa tulevaisuudenvisiotaan pitävät & millä perustein.

Ja jos nyt ihan rehellisiksi heittäydytään, niin se kysymys, mikä itseäni viime kädessä kaikkein eniten kiinnostaa, on asian psykologinen ulottuvuus; haluaisin kovasti pystyä ymmärtämään, että mitä näiden euronkannattajien päissä ja mielissä oikein liikkuu - ja mikä saa heidät uskomaan siihen mihin uskovat. (Ja tämä siis täysin ilman minkäänlaista veetuilua; asia kiinnostaa minua aidosti.)

Käyttäjän karifa kuva
Kari Fagerström

Samaa olen itsekin ihmetellyt. Kuvittelen, että kysymys on uskonnollisesta asiasta ja kun kerran näin sanottu, että Euro on vakaa valuutta ja se on meille hyväksi, niin sitä sitten kaikki uskovat. Yleensä päätöksistä 20% perustuu faktaan ja loppu on mielikuvaa. Esimerkiksi käy hyvin tviittaileva pääministerimme.

Käyttäjän jhuopainen kuva
Juhani Huopainen

Nyt kun kuukausi on vaihtunut, myös sinunkin kommentti saa Huopaisen Puhiksen Kuukauden Kommentti-viirin.

Käyttäjän AnnaA kuva
Anna Ahola Vastaus kommenttiin #46

:)

Yritin keksiä jotain nokkelaa vastaukseksi, mutta en keksinyt mitään; rajani tulivat vastaan.

Käyttäjän jhuopainen kuva
Juhani Huopainen

Kommenttisi saa täten Huopaisen Puhiksen Kuukauden Kommentti-viirin. Ole hyvä.

Jyrki Paldán

Tiesithän että Yhdysvalloissa 95% viimeisen viiden vuoden talouskasvusta on päätynyt rikkaimman 1%:n taskuun? Tälläinen kasvu on siis meidän tavallisten tallaajien kannalta miltei yhtä tyhjän kanssa, mahdollisesti jopa haitallista elintasoerojen kasvaessa.

Käyttäjän SepSaa kuva
Seppo Saari

Ilman lähdettä ja päätäsi en voi kommentoida väitettäsi, mutta lisään tähän USA:sta saamani Obama-fanin nootin, joka käsittelee vuosia 2009-2014. Siitä puuttuu tosin velan kasvu:
https://www.facebook.com/963WHUR/photos/a.46334445...

Ilmeisesti US-talouskasvusta on tippunut jotain keskiluokankin hyväksi, vaikka Obama pääsikin jossain kyselyssä maailmantalouden kuuden vaarallisimman toimijan joukoon. Obaman kannattajathan eivät ole mitään hard-core republikaaneja. :D

Käyttäjän SepSaa kuva
Seppo Saari

Tarkoitit siis income gainilla tulojen (yksityisten) lisäystä?

Talouskasvu (economic growth) taas hyötynä yksilölle voi näkyä epäsuorasti esim. Obama-caren osittaisena läpimenona, eikä työttömyyden väheneminenkään (7,8% -> 6,7%) haitaksi ole ns. laajalle keskiluokalle.

Kuluttajaluottamuksen tuplaantuminenkin (37,7% -> 78,1%) kertoo jotakin keskiluokan parantuneista odotuksista tai asemasta?
Tämä ei ole puolustuspuhetta, vaan huomio siitä, että income gain on vähän eri asia kuin economic growth.

Jyrki Paldán Vastaus kommenttiin #30

Kyllä.

Talouskasvusta on teoriassa hyötyä tavallisille tallaajille ns. "trickle down"-economyn muodossa, joka on kuitenkin osoittautunut aivan täydeksi farssiksi.

Työpaikkojen lisääntyminen on luonnollisesti hyvä juttu, mutta ne on oletettavasti laskettu keskiluokan tuloihin mukaan. Tuo työpaikkojen lisäys ei siis nosta keskiluokan tuloja huomattavasti. Huomaa myös että dollarin kumulatiivinen inflaatio 2009-2014 on ollut n. 11%.

Kuluttajaluottamuksen tuplaantuminen tarkoittaa lähinnä että markkinapropaganda uppoaa kuluttajiin(joka on tietysti hyvä asia).

Asiallinen huomautus, ja olet ihan oikeassa. Haluan silti korostaa että Yhdysvaltojen talouskasvu on konkreettisesti ollut lähes yhdentekevää kaikille muille paitsi rikkaimmalle prosentille.

Käyttäjän riikkasoyring kuva
Riikka Söyring

Keskiluokalle ei ole tippunut lisähiluja

Fabian T. Pfeffer, Sheldon Danziger, Robert F. Schoeni: Wealth Levels, Wealth Inequality, and the Great Recession http://web.stanford.edu/group/scspi/_media/working...

Lyhyemmin http://riikkasoyring.puheenvuoro.uusisuomi.fi/1728... (kuvat)

Käyttäjän riikkasoyring kuva
Riikka Söyring

Tässä on muuten vielä sekin juttu, että sitä mukaa kuin "älykkäät" ohjelmat ja koneet kehittyvät, työpaikkojen määrä vähenee so. molemmat keskiluokat sekä työväki tulevat köyhtymään lisää.

Carl Benedikt Frey ja Michael A. Osborne (The Future of Employment: How Susceptible Are Jobs to Computerisation http://www.oxfordmartin.ox.ac.uk/downloads/academi... ) arvioivat, että koneet ja ohjelmat suorittavat esim. Yhdysvalloissa tulevaisuudessa jopa 47% niistä hommista, mitä nykyään on tarjolla.

Sikälikin siis Thomas Pikettyn esittämä uusi laskentatapa pääoman tuotoille (entisen K1:n korvaa K2+L) puoltaa paikkaansa koska työvoiman aiheuttamat kustannukset muuttuvat - ja ovat jo muuttuneet - radikaalisti.

=============

EDIT Tässä Obama-fanille Economic Report of the President 2013 http://www.nber.org/erp/2013_economic_report_of_th...
jossa erikoisen kiinnostava kuva, mikä löytyy täältäkin nimellä "Verotus ja tulot" http://riikkasoyring.puheenvuoro.uusisuomi.fi/1728...

Presidentille laaditussa rapsassa on myös euroaluetta esittäviä käyriä (alas, alas, ala-aaas...)

Toimituksen poiminnat