*

jhuopainen Pimeää pelottelua ja populismia jo vuodesta 2011.

Päätöksenteon malli

Tämä ei varsinaisesti ole päätöksenteon malli, vaan eräs mahdollinen selitys sille, miksi päätöksiä tehdään, kuten niitä tehdään. Iso laiva kääntyy hitaasti. Yyleinen mielipide ja konsensus pitää saada asioiden taakse. Se tarkoittaa, että jatkuvasti reagoimme eilisen tilanteeseen, ymmärtämättä, miten toissapäiväiset tapahtumat siihen johtivat ja ratkomatta tämän päivän ongelmia. Samalla varmistetaan, että huomispäivän ongelmia ei edes nähdä, puhumattakaan, että ne olisivat ratkaistavissa.

 

Tätä mallia voi käyttää monenlaisiin ongelmiin, terveydenhuollon tietojärjestelmähankkeista pakolaiskriisiin, yhteisvaluutasta ilmastonmuutokseen. Olkaa hyvä. Yritän itse soveltaa tätä tämän päivän ajan kotitöiden välttelyyn.

 

Lähtötilanne

Luota siihen, että kaikki on hyvin ja järjestyy kyllä, ja että kyllä ne tietävät paremmin siellä pöydissä. Älä mieti tai huomaa hiljaisia signaaleja.

 

1) Ongelma havaitaan

Kiistä, että se on ongelma. Kutsu sitä rikkaudeksi, vastuunkannoksi tai vaihtoehtojen puutteeksi, hieman yleisöstä riippuen, tai vaikka samassa puheessa, ei kukaan sitä kuitenkaan huomaa.

 

1b) Vastustajien käsittely

Kutsu varhaisia varoittelijoita populisteiksi, impivaaralaisiksi, huomiohakuisiksi.

 

2) Ongelma pahenee

Keksi tekosyitä, miksi ratkaisut ovat mahdottomia.

 

2b) Vastustajien käsittely

Kutsu paisunutta varoittelijoiden porukkaa rasisteiksi, venäjämielisiksi, 70-luvulle takaisin haikaileviksi ja kaksinumeroisia asuntolainakorkoja halajaviksi. Kerro, minkä tahon etuja ja kenen pussiin varoittelijat oikeasti pelaavat. Vihjaa kommunismista, poliittisesta ajojahdista ja totea keskustelu asiattomaksi. Erityisesti kannattaa mainita pessimismi ja näköalattomuus. Se vetoaa usein heikon itsetunnon ihmisiin. Pohdi, olisiko mahdollista kriminalisoida varoittelu. Pimitä tilastot, syötä ja juota median edustajia, että ne ymmärtävät korostaa asiat oikein.

 

3) Ongelma liian suuri

Tee se, minkä fiksu olisi tehnyt jo kohdassa 1 ja ei-fiksut, mutta rehelliset viimeistään kohdassa 2. Vauriot ovat kertaluokkaa isommat kuin ykkössvaiheessa, ja ainakin tuplat kuin kakkosvaiheessa, mutta mitä sitten.

 

3b) Vastustajien käsittely

Syytä olosuhteita, edeltäjääsi, yhteistyökyvyttömiä populisteja, Neuvostoliiton hajoamista ja huonoa kotouttamista. Kerro, että kukaan ei osannut arvata. Kerro, että virheistä on opittu ja seuraavalla kerralla asiat menevät paljon paremmin. Palaa lähtötilanteeseen eli toista projekti, tehden siihen vain kosmeettisia muutoksia.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

20Suosittele

20 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)

Käyttäjän heke kuva
Heikki Paananen

Tärkein kysymys lienee: Miksi?

Käyttäjän jhuopainen kuva
Juhani Huopainen

Se olisi jo sitten toisen kirjoituksen aihe.

Ehkä kysymys on tarinankerronnasta ja kertojan uskottavuudesta. Mikäli tarinaa vaihtaisi lennossa, näyttäisi epäluotettavalta ja ailahtelevaiselta. Siksi monista pieleen menneistä asioista teeskennellään aivan liian pitkään, että ne ovat hyviä.

Jos yhteiskunnalle on vaikeaa kääntää kantansa johonkin - jos media, yleinen mielipide jne on jo "vakuuttunut" jostain, niin ehkäpä pitkällä aikavälillä tehokkaine ratkaisu on roikkua kaikissa kuvioissa aina katastrofiin asti, ja kärsiä ne katastrofin kustannukset - eikä käyttää resursseja siinä matkan varrella konsensuksen kääntämisiin.

Käyttäjän raffu kuva
Rafael Rantala

1 + 1 on ollut pitkään nollien (miljoona/miljardiero) kanssa samassa hukkasarjassa eli Pisatutkimuksen osoittama uuskyvyttömyys laskentaan saa vahvistusta korkeimmalta tasolta.

Käyttäjän SepSaa kuva
Seppo Saari

Aika hyvä kuvaus siitä, miten Suomen tie sinne itseensä on kivetty tähän mennessä. Urheluselostaja sanoi: "Kello käy, eikä Hakulista näy."

Blogin luettuani koin suurta ns. harmoniaa, kun Suomi (eli Petteri Orpo) äänesti Brysselissä "tyhjää", mutta tekee edelleen kuten Saksa määrää, vaikka juuri mikään ei toimi kunnolla eikä juuri mistään sovitusta pidetä kiinni.
Minulla on tapana erota sellaisista yhdistyksistä.

Paavo Väyrysen lisäksi luottopsykiatreille voisi olla jonoa, jos he osaisivat vastata tuohon kuuluisaan Paavon kysymykseen: "Voiko siihen kuolla?" :-)

Käyttäjän markok kuva
Marko Kivelä

Jossain määrin tuon kaltaista toki esiintyy. Mm. ilmastonmuutoksen suhteen tuo tuntuu olevan monen kaava. Kuitenkaan tuon kaavan havaitseminen käytännössä ei sinällään tarkoita, että ongelma aina olisi todellinen tai laadultaan sellainen millaisena se esitetään.

Ehkä tuohon liittyen suurin puute mallissasi lienee se että todisteltaisiin, että valittu politiikka on ainoa mahdollinen (se ei ole koskaan totta). Vaihtoehtojen puute siis esiitetään esteenä milloin minkäkin asian vastaisiin toimiin.

Käyttäjän AOBrusi kuva
Antti Brusi

Joo näissä kriisienhallinnoissa täytyy olla tarkkana. Toisen maailmansodan loppuessa kansa juhli kaduilla. Hienoa, että loppui, mutta mihin se johti. Sodassa kriisiaikana tehdyt päätökset muokkaavat maailmaa edelleenkin.

Samaa koskee tätä päivää. En niinkään pelkää sitä, vaikka nämä yhtenäistä euroopan liittovaltiota hamuavat saavuttaisivatkin päämääränsä. Sitä pelkään kun se aikanaan alkaa hajota.

Toimituksen poiminnat