*

jhuopainen Pimeää pelottelua ja populismia jo vuodesta 2011.

Talouden kriittisten toimintojen harvainvalta ja pyhyys


Kohtalaisen moni ymmärtää, että yritysten ja erityisesti pankkien toimintaan kuuluu joskus päivänvaloa hieman huonosti kestäviä käytäntöjä.  Palkkio, jos onnistuu, on kova, ja jos ei onnistu, rangaistus on minimaalinen.

Harvempi ymmärtää, että kaalimaata on laitettu vahtimaan pukit. Luottoluokitus- ja tilintarkastusfirmat ovat liike-elämän infrastruktuuria, ja putket vuotavat ja tiet ovat kuoppaiset. Välillä sattuu vähän isompiakin onnettomuuksia.


Luottoluokituslaitosten toiminnasta 90-luvulla voi lukea vaikkapa Frank Partnoyn erinomaisesta kirjasta FIASCO. Monet muistavat myös, miten luottoluokittajat kehuivat kilvan USA:n arvopaperistettuja asuntoluottokoreja ennen finanssikriisiä. Luokittajat eivät myöskään huomanneet eurokriisimaiden vaaranmerkkejä ajoissa.

 

"Etsi, kunnes löydät"

Tilintarkastajatkaan eivät selviä puhtain paperein. Kauppakorkeassa lusiessani liikkeenjohdon laskentatoimen kurssia  luennoitsijani sattui olemaan tohtorinlätsänsä ansainnut CPA - eli valantehnyt  certified public accountant. Hän kertoi luokan edessä, että oli työskennellyt paria vuotta aikaisemmin yhdelle neljästä suuresta tilintarkastusfirmasta.

Hän oli lähtenyt tarkastelemaan asiakasyrityksen kirjanpitoa, ja kuten asiaan kuuluu, teki otannan - poimi kirjauksista satunnaisotannalla nipun - ja katsoi, miten meni. Tilintarkastus on iteratiivinen prosessi - katsotaan, että päällisin puolin summat täsmää ja kaikelle on selitys, ja sitten tehdään pistokokeita.

Arvon tarkastajalle tuli satunnaisotannassa vastaan liikaa epäselvyyksiä, ja tarkastettavan firman edustajilla oli aivan liian huonot selitykset. Hän palasi tilintarkastusyritykseensä kysymään pomolta, että mitä tehdään, ei voi myöntää kirjanpitosääntöjen puitteissa leimaksi hyväksyttyä. Pomo oli sanonut, että perkele, liian iso asiakas, mene takaisin sinne, ja tee uusi otanta. Kun otanta tuotti taas hylsyn, hän sai ohjeistuksen tehdä niin monta otantaa, että vastaan tulee puhdas otos. Muistaakseni sanoi, että älä tule takaisin, ennenkuin sinulla on puhdas otos.

Neljännen otannan jälkeen tärppäsi. Turhautunut sankarimme palasi pomon luokse mukanaan kaksi paperia - se puhdas otos sekä oma irtisanoutumisilmoituksensa.

Näin sekin ison firman sankari oli Mikkeliin päätynyt kurssia minulle vetämään. On sanomattakin selvää, että maailmankuvan muodostumiselle realistiseksi on parempi omata kokemusta alalta tai ainakin jutella alalla aiemmin tai nykyisin työskentelevien kanssa.

Rikos jatkuu, koska rosvot ovat korvaamattomia

Miksi finanssiskandaaleissa tilitarkastusfirmoja ei vedetä kunnolla oikeuteen, maksamaan synneistään, henkilöstöä vankilaan ja rahat takavarikkoon?

Vastaus on raadollinen - maailma tarvitsee tilintarkastajia ja kirjanpitäjiä. Sellaiset firmat, joiden moraali on sopivan löysä, saavat parhaimmat asiakkaat. Muut pärjäävät vähän huonommin. Koska isoja tilintarkastusfirmoja on niin vähän, niin yhdenkin sulkeminen olisi liian iso shokki taloudelle. Kuka ne kirjanpidot sitten tarkastaisi? Miten systeemiä voisi muuttaa toisenlaiseksi?

Aina vuoteen 1989 asti puhuttiin “isosta kahdeksikosta”, sitten ”isosta kutosesta”. Vuonna 1998 jäljellä oli ”iso viisikko”. Vuoden 2001 Enron-skandaalin jälkeen on enää ”iso nelikko”.
Big Four (audit firms) - Wikipedia, the free encyclopedia

 

Honoré de Balzac sanoi 1834: Le secret des grandes fortunes sans cause apparente est un crime oublié, parce qu’il a été proprement fait.

Internetin syövereistä löytyi kaksi vaihtoehtoista käännöstä, joista molempien tulokulma on omalla tavallaan mielenkiintoinen:


The secret of a great success for which you are at a loss to account is a crime that has never been found out, because it was properly executed.

The secret of a great fortune made without apparent cause is soon forgotten, if the crime is committed in a respectable way.

 

Meillä on nyt "Pyhinä ja Koskemattomina" sekä pankit, luottoluokittajat että tilintarkastajat. What could go wrong?

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

26Suosittele

26 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Raha on nykyisin itselleen pyörivä noidankehä.

Käyttäjän jhuopainen kuva
Juhani Huopainen

Pikemminkin, talous on inhimillistä, ja kaikkeen inhimilliseen kuuluu raadollisuus. En tiedä, missä välissä ja millä perusteilla inhimillisyys muuttui termiksi, jolla kuvataan hyvyyttä, oikeamielisyyttä, empatiaa, pyyteettömyyttä, auttamista, tulonjako ja sensellaista.

Jos katsoo, mitä inhimillinen, eli ihmisten tekemä toiminta on, niin aika synkkääkin siihen mahtuu.

ISISin päänkatkomiset ovat inhimillistä. Erehtyminen on inhimillistä. Typeryys on inhimillistä. Toiveajattelu on inhimillistä. Ahneus, vittumaisuus, julmuus, nurkkakuntaisuus ja Hesarin toimitus ovat inhimillistä. Iltalehden pääkirjoittajat ovat inhmillistä.

Ennenkuin hyväksymme inhimillisyyden olevan kaikkea tätä, emme pysty tekemään inhimillisyydestä parempaa. Jos ei ymmärrä omaa tilaansa, ei pysty kurkottamaan kohti ihanteitaan.

Helposti inhimillinen otus nimittäin luulee, että on jo siellä ihanteissaan. Sekin luulo on inhmillistä.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Totta kai talous on ihmisen luoma yhteiskunnallista todellisuutta. Se ei perustu mihinkään luonnonlakiin jolle ei mitään mahda. Monet käsittävät asian niin ja kehittävät tauti- ja tulipalovertauksia. Tai kuvittelevat talouden toimivan koneen lailla jota voidaan korjailla rahapolttoainetta säätelemällä.
Kaikki inhimmillinen ei suinkaan ole raadollista.
Ihmiselle ominaista on yhteisöllisyys.
Ei muita eläimiä oikein voi typeriksi sanoa kuin ihmisiä.
Pahuutta ei pidä hyväksyä.
Minä erotan inhimillisen epäinhimillisestä. Vain ihminen voi olla epäinhimillinen.
Ihminen on maailman ylivertaisesti pahin tuhoeläin. Mutta voisi pyrkiä minimoimaan vahinkonsa.
Rahatalous on aika pitkälle irronut todellisuudesta pyörien jossain pilvissä.
Hiton kalliiksi kumminkin tulee sen pyörittäminen.

Käyttäjän DanielMalinen kuva
Daniel Malinen

#4 JH
Hyvin sanottu. Itse vertaan taloutta kiertaiseen, silmukkaaiseen, haarautuvan mervirtaan jossa pieninkin inhimillisyys aiheuttaa erhosensiiveniskuna suurenkin myrskyn. Suomen sisämarkkinat ovat vain pieni silmukka tuota vairtaa. Ja vaikka vierta on keinotekoinen ja ihmisen luoma sillä on luonnolliset muodot.

Käyttäjän SepSaa kuva
Seppo Saari

Kohtasin ihan saman ongelman, mutten älynnyt jättää irtisanomisilmoitustani, joten sain potkut ja huonon maineen levitykset perään melko pitkäksi aikaa. :-)

Havaitsin näet tilintarkastajien lyöneen laimin velvollisuutensa olla huolellinen, ja katsoneen rötöksiä ja petoksia läpi sormien tai ns. ohi vasemmalle, josta heille kirjallisesti huomautin.

Samalla minulle selvisi, että tämä ns. "kriittisten toimintojen harvainvalta" ulottuu korruptiivisena juuri tässä mielessä myös suomalaiseen poliitikko- ja virkakuntaan, josta ei aina tiedä paimentaako se poliitikkoja vai päinvastoin, tai kenen etuja se on puolustamassa...

Mutta eihän tässä omertassa mitään uutta ole.

Käyttäjän susijumala kuva
Henri Alakylä

Maailma tarvitsee myös volkkareita.

On sinällään hellyyttävää nähdä viherpiipertäjien kohkaavan esim. autojen päästöistä ja naama hymyillen ajella volkkarilla. Kun on puhdasta.

Opetus: omille aivoilleen voi myydä mitä tahansa, ja olla jopa fanaattinen asiansa suhteen. Euroakin voi tukea fanaattisuuden vallassa.

On hellyyttävää nähdä viherpiipertäjät ajamassa tyytyväisenä volkkareillaan. Tai nähdä heidän vievänsä ne myytäväksi.

On hellyyttävää nähdä Euroopan levittävän käsiään, kun ISIS-porukka pistää povitaskuunsa satoja - jos ei tuhansia - euroja ihmiskuljetuksistaan.

...

Mikään ei koskaan muutu.

Ai niin, mut avaajalla oli jo sellainen blogiotsikko.

Toimituksen poiminnat