Paavo Lipponen kehotti kiirehtimään euroliittovaltiota

Lipponen varoitti tulevista finanssikriiseistä ja kehotti Suomea muuttamaan suhtautumistaan myötämielisemmäksi euroalueen yhteisvastuita kohtaan.

Entinen SDP:n puheenjohtaja ja pääministeri Paavo Lipponen oli 16.3.2019 Ylen ykkösaamun vieraana toimittaja Pirjo Auvisen haastateltavana. Lipponen kehotti vahvistamaan Euroopan unionia ”joka suhteessa”. Pääministeri Juha Sipilä sai Lipposelta kehut, koska ”on talouden ja EMU:n osalta toiminut yhteistyössä Saksan ja Ranskan kanssa.”

Suomen päätöstä liittyä uuteen Hansa-liittoon Lipponen piti kuitenkin virheenä. Lipposen mielestä ”me” ja Mauno Koivisto lähtivät ajatuksesta, että Eurooppaan ei pidä tulla blokkeja, ja Hansa-liiton myötä Suomi menettää poliittista pääomaa – Ranska kun tulkitsee Hansan olevan Ranskan tavoitteiden vastainen.

Hansa-liitto on helmikuussa 2018 muodostunut ryhmä, jonka tavoite on toimia vastapainona erityisesti Ranskan ja Saksan blokille, euroalueen yhteisvastuullistamispyrkimyksiä jarrutellen. Uusi Hansa-liitto perustettiin helmikuussa 2018 ja siihen kuuluvat Suomen ohella Tanska, Viro, Irlanti, Latvia, Liettua, Hollanti ja Ruotsi.

Tulevaisuuden finanssikriiseihin Lipponen kehottaa varautumaan:

”Ei riitä mihinkään se, että sanotaan aina ei, ei ja ei…rahaliittoa pitää kehittää, ja silloin täytyy olla valmis tekemään kompromisseja myöskin yhteisvastuun suuntaan”.

Saksa ja Ranska ovat entisen päääministerin mukaan ensisijainen ja keskeinen kompromissinhakija, ja Suomen kuuluu olla ”siinä mukana, edistämässä”.

Hän toivoo pohjoista Eurooppaa, vahvoja talouksia, kuten Ruotsia ja Tanskaa, mukaan euroalueen kehittämiseen. Eduskuntavaalien yhteydessä ei Lipposen mielestä puhuttu lainkaan Euroopan kysymyksistä, ja kierrettiin Euroopan rahaliiton EMU:n kehittäminen.

Viime lokakuussa Ylen Maija Elonheimon haastateltavana Lipposen viesti oli samantapainen. Myös silloin Lipponen kertoi Suomen olevan tärkeää tukea liittovaltiokehitystä:

”Kotikatsomoa lämmittävien kynnyskysymysten asettamisen sijaan nyt tarvitaan ennenkaikkea eurooppalaista sillanrakentamista.”

Pekka Korpinen on aiemmin esittänyt, että Suomen eurojäsenyyden taustalla oli taloudellisten näkökulmien sijaan poliittiset tekijät:

”Lipposella ei ollut halua avata periaatteellista keskustelua EMU:sta eikä tulevan Euroopan keskuspankin toimintaperiaatteista. Suomi oli matkalla EU:n ytimeen eikä siinä sopinut vilkuilla liikaa ympärille, puhumattakaan että olisi heittäydytty häiriköiksi.
[…]
Korpisen kuvauksen perusteella Suomen kiire EU:n ja rahaliitto EMU:n jäseniksi oli pääosin peräisin Neuvostoliiton aikaisesta painostavasta turvattomuuden tunteesta. Hän muistuttaakin, että EU ja euro olivat Ahon ja Lipposen hallituksille ja ratkaisevien EU-päätösten aikaiselle presidentti Mauno Koivistolle ennen muuta turvallisuuspoliittisia valintoja.”

Lipponen oli eri mieltä sekä hutiloidusta päätöksenteosta että turvallisuuspolitiikan roolista:

”Asiaa selvitettiin hyvin perusteellisesti. Mitään asiaa ei varmasti ole Suomen politiikan valmistelussa niin isosti selvitetty. Puolen metrin korkuinen kasa oli selvityksiä ja työryhmä. Tiedettiin aika hyvin, mihin oltiin menossa.
[…]
”Minulla ainakaan ei ollut turvallisuuspolitiikka ollenkaan mielessä. On todella kummallista, että tällainen käsitys elää. Vähääkään ei ollut tämmöistä mielessä. Meidän pitää turvataksemme vaikutusvaltamme olla eteen työnnetyssä yhteistyössä ja ytimessä ja siitä saatiin sitten merkittävästi vakautta talouteemme.”

Oma kommentti:

Euroopan rahaliiton perustamisen mielekkyyttä ja hyödyllisyyttä on haastettu monien suilla vuosikymmenien ajan. Rahaliiton ja erityisesti Suomen eurojäsenyyden taloudellista nettohyötyä on vaikeaa näyttää toteen. Jo 70-luvulta lähtien esitetyt varoitukset ovat osoittautuneet pitkälti oikeiksi eurokriisin myötä
 
Joistakin asioista Lipposen kanssa on helppo olla samaa mieltä. Eduskuntavaaleihin mentäessä keskustelua siitä, millaiseksi euroalue halutaan muuttaa, ja millaisiin muiden maiden ehdotuksiin ja vastuisiin Suomi on valmis suostumaan, ei käyty ollenkaan. Vaalikoneissa tai -keskusteluissa aihe on vaiettu lähes täysin. Finanssikriisejä on varmasti tulossa myös jatkossa, ja euroalue tulee silloin olemaan aivan varmasti vaikeiden ratkaisujen edessä.

Suomi toiminee jatkossakin siten, miten Saksa haluaa. Se on ilmeisesti sitä päättävissä pöydissä olemista. Vai onko sittenkin niin, että Uuden Hansaliiton jäsenyys on merkki siitä, että kaikesta julkisesta puheesta huolimatta terve skeptisyys elää ja asustaa päättäjissämme, mutta poliittisista syistä mitään eurojäsenyyttä tai rahaliiton kehittämissuunnitelmia kritisoivaa ei haluta sanoa?

Olen aiemmin pyytänyt euron kiistattomista hyödyistä puhuneilta linkkiä edes yhteen tarkastelun kestävään selvitykseen, joka todentaisi eurojäsenyyden nettohyödyt taloudelle. Siihen joukkoon mahtuu elinkeinoelämän edustajia, päätoimittajia, EU-kirjeenvaihtajia ja poliitikkoja. Ei ole kuulunut. Oletan, että jos sellainen raportti olisi mahdollista tehdä, jokin taho olisi sellaisen jo tehnyt.

Euron todennäköisten nettotaloushaittojen lisäksi Suomessa ei ilmeisesti haluta ottaa niskoille ylimääräistä kustannusta siitä, että Suomen halua pysyä eurojäsenenä alettaisiin epäillä. Pelkkä epäily todennäköisesti käynnistäisi talletuspaon pankeista ja riitauttaisi Suomen kaikkien muiden kanssa, mistä seuraisi merkittävää haittaa taloudelle. Tämä selittää liturgian uskollisen toistamisen, mutta valitettavasti samalla myös latistaa välttämätöntä keskustelua euroalueen tulevaisuudenvaihtoehdoista.
 
Lipposen toive Ruotsin ja Tanskan suuremmasta roolista on paljastava. Vahvoja talouksia toivotaan mukaan, mutta miksi? Onko euron ulkopuolisten maiden menestyminen ja kriisinhoitokustannuksiin osallistumiselta välttyminen häpeällistä eurojäsenyyttä kannattaneille? Vai halutaanko mukaan vahvoja maita maksajiksi ja takaajiksi?  Kyseiset maat eivät edes ole rahaliiton jäseniä, ja tuskin aikovat jäseniksi liittyä. Esimerkiksi Ruotsi ei ole rahaliittoon kuulumattomana maana osallistunut kriisimaiden tukemiseen suoraan tai kriisinhoitorahastojen kautta. Eikä varmasti halua sitä jatkossakaan. Haaveet Ruotsin tai Tanskan, tai vaikka Tšekin ja Puolan vapaaehtoisesta liittymisestä kuulostavat lähinnä epätoivolta.

Eduskuntamme äänestäessä rahaliiton jäsenyydestä 1998 Paavo Lipponen syytti Esko Ahon liittovaltiokehityspuheita ”pimeäksi pelotteluksi”. Ympyrä on sulkeutunut. Euron perustaminen puolivillaisilla säännöillä ja vääräksi osoittautuneilla jäsenillä oli helppoa. Vaikeampaa on elää sen luomuksen kanssa. Vielä sitäkin vaikeampaa tulee olemaan euroalueen korjaaminen – tai purkaminen.

jhuopainen
Perussuomalaiset Helsinki

Toimittajana ja meklarina kunnostautunut koominen kyynikko - hyvän maun tuolla puolen kirjoituksia asioista, joista ei yleensä keskustella niiden oikeilla nimillä.
Taloutta uutiskoostan englanniksi blogissani http://morelivers.blogspot.com
Sähköpostia voi laittaa osoitteseen sukunimi @yahoo.com

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu