jhuopainenPimeää pelottelua ja populismia jo vuodesta 2011.
Juhani Huopainen
Helsinki
Perussuomalaiset
Toimittajana ja meklarina kunnostautunut koominen kyynikko - hyvän maun tuolla puolen kirjoituksia asioista, joista ei yleensä keskustella niiden oikeilla nimillä.
Monella Lapin matkailuyrityksellä menee kovaa ja Talouselämä kertoo monen niistä suorastaan vuolevan kultaa. Samaan aikaan lappilaiset matkailuyrittäjät moittivat kuinka työvoimaa ei saada tarpeeksi, mistä saattaa tulla jopa kasvun este. Talouselämän artikkeli osoittaa selvästi, että samalla kun yritysten liikevaihto ja voitot ovat nousseet merkittävästi, ovat työntekijöiden palkat jopa laskeneet. Joten ehkäpä syy on kovinkin yksinkertainen eli palkkataso ottaen huomioon sesonkiluonteisuus ja tarve muuttaa on surkea? Siitä vuollusta kullasta osa pitäisi käyttää osa työntekijöihin.
Työttömyysturvan aktiivimalli on tyrmätty työntekijäpuolella työntekijöiden kyykytyksenä. Sitä se hyvistä tarkoitusperistä huolimatta onkin. Molemmat osapuolet niin työntekijä- kuin työnantajapuolella korostavat oikeudenkukaisia ratkaisuja ja luottamuksen tärkeyttä keskinäisissä suhteissaan. Aktiivimalli ei täytä kumpaakaan näistä vaatimuksista eikä uskoa hallituksen kykyyn löytää yhteiskunnan kannalta tärkeitä ratkaisuja, jotka olisivat myös työntekijäpuolen hyväksyttävissä.
Helsingin Sanomat julkaisi lääkärin mielipidekirjoituksen |* yhteiskuntavelasta ja sen takaisinmaksusta. Hätkähdyttävä tosiasia, jota emme uskalla ajatella, saati sitten rakentaa mittaria tulos-taseestamme - yhteiskunnallamme, jossa tulontasaujärjestelmä huolehtii heikommista.
Monien hämmästykseksi tutkimus kertoo, etteivät nuoret varttuvat aikuiset luota, usko tai muutoin näe huomista - turvaa herättävänä. Selvitys kertoo, että nuoret ovat epävarmoja, eivätkä jaksa uskoa muun muassa jatkuvaan huutoon kasvusta - ”vastuullisten aikuisten maailmasta hoettuna”!
Kansalaispalkka ei ole vilpitön nimike. Se haiskahtaa vahvasti erehdyttämistarkoituksessa lanseeratulta hankkeelta. Nimikkeillä on aina sidonnaisuutensa. Ei pitäisi yllättää ketään, että (kansalais)palkansaajalle pitää järjestää työtä. Osingonsaaja voi sen sijaan olla vain kuluttaja tai vapaaehtoistyössä. Suomessa vapaaehtoistöitä tekee 1,5 miljoonaa ihmistä.
Pelkästään tuo määrä kertoo jo sen verran, ettei yläpuolella leijuvia päällepäsmäreitä juuri tarvita määräilemässä tavallisia suomen kansalaisia. Pienet muutaman tuhannen ihmisen marginaaliryhmät ovat asia erikseen.
Liikenneministeri Anne Berner sai tulevaisuuteen lopulta fiksusti luodatulla kulkemisen statistiikalla |* pahasti siipeensä – me emme halua luovuttaa ikiaikaista oikeuttamme kulkemiseen vapaasti kollektiivisesti ylläpidetyillä liikenneväylillä.
[... yhteiskunnassamme kulkuväyliä, vettä ja sähköä ohjaavat samat mekanismit, ne virtaavat ja virtauttavat. Välttämättömyyksiä laskutetaan kulutetun määrän mukaan ja ovatpa vielä yhteiskunnan peruselementtejä, joiden tehtävä ei ole ruokkia markkinavetoista omistus- ja osinkorulettia...]
Globaalin talouden ja yritystoiminnan ihmis- ja ympäristövaikutuksista puhutaan paljon. Usein vastuuta vieritetään kuluttajien niskoille: heitä kehotetaan tekemään vastuullisia kulutusvalintoja.
Itse en usko, että globaalia taloutta saadaan kuntoon vain vastuullisella kuluttamisella. Tarvitaan myös yrityksiä sitovaa sääntelyä. Vastuullinen kuluttaminenkaan ei onnistu, ellei kuluttajilla ole riittävästi tietoa siitä, missä olosuhteissa tuotteet on valmistettu, tai miten yritykset ovat esimerkiksi maksaneet veronsa.
Yritysten yhteiskuntavastuusta on rakentumassa merkittävä kilpailutekijä. Vastuullinen yritys tekee hyvää työnantajapolitiikkaa, maksaa veronsa kotimaahan ja huolehtii ympäristöasioista. Nämä kaikki rakentavat yrityksen mainetta ja tuovat asiakkaita. Toiminta eettisesti kestävällä tavalla hyödyttää kaikkia osapuolia.
Liittyen Kauppalehden artikkeliin hallituksen huolesta suhteessa EU:n veronkierron vastaisiin toimiin (http://tinyurl.com/zkudtvg).
Tämä on vähän niin kuin huono vitsi paitsi että se ei edes naurata.
Jos suoraan puhutaan, niin kaikki yrityksiin kohdistuvat verot, maksut ja säännökset heikentävät näiden kilpailukykyä, mutta kukaan tuskin julkisesti ehdottaa, että yritykset tulisi kilpailukyvyn nimissä vapauttaa kaikista velvoitteista?
Elinkeinoelämän Valtuuskunta, EVA, on analysoinut valtionyhtiöiden toimintaa. EVAn mielestä yhtiöiden omistuksia pitäisi keventää. Businessmielessä tämä pitää paikkansa, mutta yhteiskunnan hyvinvoinnin kannalta ei.
Toimittajana ja meklarina kunnostautunut koominen kyynikko - hyvän maun tuolla puolen kirjoituksia asioista, joista ei yleensä keskustella niiden oikeilla nimillä.
Eri mieltä saa olla ja huonostikin voi käyttäytyä, mutta jos et pysty perustelemaan tai kuvittelet tämän olevan avohoitoa, älä ylläty, jos kommenttisi poistetaan.