jhuopainen Pimeää pelottelua ja populismia jo vuodesta 2011.

Kaikki blogit puheenaiheesta Vihreät

Koirat ja kilpa-ajot kiellettävä

Köyhien ja muidenkin arkea kurjistetaan joka vuosi hallituspohjasta riippumatta kiristyvillä "haitta- ja ympäristöveroilla". Arjen välttämättömyydet ja yleinen eläminen Suomessa tulee kalliimmaksi ja täten elintaso laskee. Kaikki tämä perustellaan ilmastosyillä.

Jani Toivola, vammaiset ja vihreä identiteettilässytys

Helsingissä vuoden 2015 jälkeen on vammaispalvelulain harkinnanvaraisia avustuksia leikattu 1,7 miljoonasta 700 000 euroon. Samaan aikaan täysin vailla tuloja olevien kotitalouksien määrä on maassamme moninkertaistunut 47 000:een.  Helsingin osuus valtionbudjetista maksettavasta toimeentulotuen perusosasta (n. 850 miljoonaa euroa) oli kokonaista 22 %, vaikka Helsingin osuus koko väestöstä on vain 11 %.

Maria Ohisalosta tuli kova nimi

Johtajan rooli lankeaa aina toisinaan jollekulle yllättävästä syystä.

Tämän päivän uutinen on se, että eduskunnasta vuonna 2015 niukasti rannalle jäänyt Maria Ohisalo alkaa toistaiseksi johtaa vihreitä. Hän tuuraa puheenjohtaja Touko Aaltoa, joka on jäänyt sairauslomalle.

Eläintuoteveroa, hohhoijaa...

Vihreiden puoluevaltuuskunta hyväksyi 9.9.2018 uuden maatalousohjelman, joka tähtää Suomen maatalouden kehittämiseen ja eläintuotteiden kulutuksen vähentämiseen. Julkilausumassa todetaan että "Suomen maatalouspolitiikan tavoitteena tulee olla tehdä suomalaisesta maataloudesta maailman eettisintä ja kestävintä". Maatalousohjelmasta käy selkeästi ilmi, että vihreiden eettisyys tarkoittaa tässä tapauksessa etenkin kasvisruokaa.

Työuupumus my ass

Ville Niinistön aikakausi oli ohi ja Vihreät joutuivat valitsemaan uuden puheenjohtajan. Puheenjohtajaksi valittiin Touko Aalto, jonka karisma ei ole lähelläkään Niinistöä.

Touko vehtaa 10 vuotta nuoremman puoluetoverin kanssa ja saa aikaisekseen avioeron. Sitten Ruotsissa homobaarissa vedetään perseet olalle, riisutaan paita ja läpsytellään homppeleiden pyllyjä. Vihreiden kannatus laskee laskemistaan vaikka tähän aikaan pitäisi mennä toiseen suuntaan.

Olen viher-vasuri-persu

Olen vasemmistolainen, pesunkestävä kommari siinä suhteessa, että yhdyn työväen julistukseen: "Työn orjat sorron yöstä nouskaa!". Olen vihreä, aito viherpiipertäjä siinä suhteessa, että kannatan luonnonmukaisuutta - eläinten oikeuksia, luontoarvoja ja luonnon lääkkeitä. Metsä on minun kirkkoni. Puhda pohjavesi elämänlähteeni. Olen perussuomalainen, impivaaralainen persu siinä suhteessa, että kannatan järjettömän maahanmuuttopolitiikan lopettamista. Ja koska olen pienyrittäjä, koen että perussuomalaiset ajavat oman elinkeinoni etuja paremmin kuin kokoomus.

Vihreiden heikot kannatusluvut eivät ole yllätys.

"Oliko ennen helpompaa olla uskovainen? Nykyisin omaa uskoa ei ole yhtä helppoa tuoda esille esimerkiksi työelämässä. Kristittyjä ollaan työntämässä kaappiin samalla kun kaikki muut ovat tulossa kaapista ulos"

Tämän siivittämänä facebookseinäni loisti hetken aikaa Kokoomusystävieni, persuystävieni ja ylipäätänsä oikeistoihanteisiin nojaavien ystävieni kommenteista, kuinka joku "viimeinkin uskalsi sanoa sen mitä me KAIKKI halusimme sanoa".

Vihreiden kriisi - annos mediakritiikkiä

Mediassa on käytännössä Touko Aallon valinnasta alkaen epäilty hänen kykyään puheenjohtajaksi. Gallup-kehityksen myötä on nämä äänet voimistuneet ja Toukon asemaa ollaan arvuuteltu jo vähintään parinkymmenen uutisen muodossa, alkaen ylestä ja hesarista aina maakuntalehtiin ja iltapäivälehtiin. Tässä rummutuksessa Touko on moneen otteeseen esitetty taakkana vihreille ja aika lailla vääränä valintana. Mutta onko tässä oikeasti perää? Vihreät ovat toki menettäneet runsaasti suosiotaan yksittäisiin ennätysgallup-tuloksiin.

Laivakirves ja krusifiksi

Osmo Soininvaara ja Pentti Linkola sijoittuivat viiden kärkeen, kun A-studio teetti kyselyn Suomen merkittävimmistä ajattelijoista. Miehet ja heidän maineensa ovat varsin erilaisia: Soininvaaraa arvostetaan yli puoluerajojen, Linkolasta kiistellään vihreitten sisälläkin. Linkolan valtti on siinä, että hänellä on lause. Tuskin kukaan hänen kirjansa Johdatus 1990-luvun ajatteluun lukenut voi unohtaa sen esipuheen vavahduttavaa loppua:

Onko turvapaikkahakemusten käsittely turhaa rahanmenoa?

Kun kuuntelee ainakin vihreitä ja vasemmistoliittoa, ei maastakarkoitettavia juurikaan saisi maasta karkoittaa. Näyttää siltä, että maastakarkoitettava itse päättää, haluaako hän Suomesta pois. Useimmiten ei.

Jos tämä kanta voittaisi, eikö silloin maahanmuuttolupien käsittely olisi käytännössä tarpeetonta rahantuhlausta? Säästyttäisiin kuluista ja tarpeettomista valituskierteistä! Suomeen tulisi se, joka haluaisi ja halunsa mukaan jäisi tänne!

Toimituksen poiminnat

Julkaise syötteitä